Kimppakivaa

On tämä neulominen sitten mukava harrastus ja kun ihminen on tunnetusti laumaeläin, kimpassa se on kahta mukavampaa.

Ensin syötiin ja sitten neulottiin vasta.


Perjantaina meillä oli kolme herkullista suolaista piirakkaa, makea suklaakakku kermavaahdon kera, kuohujuoma, hyviä punaviinejä ynnä neljä innokasta neulojaa. Tuli todistettua se tosiasia, että naiset osaavat tehdä monta asiaa samanaikaisesti; suu kävi, kädet kävi, ajatus juoksi, ideoita syntyi, uutta opittiin jne. Siispä sovittiin ettei tämä jää tähän. Kiitos tytöt!

Illan saldo iloisen mielen lisäksi oli yksi vihreä tossu, yksi turkoosi tossu ja yksi pieni villasukka. Lauantaina tikuttelin parin sukalle ja tänään annoin ne synttärilahjaksi pikku Lasselle (1 v).


Perussukat Nalle ja Nalle Colorista 2,5 puikoilla. Alussa silmukoita oli 44, nilkassa ja jalkaosassa 40. Enpä muistanut punnita mutta eihän näihin kovin paljon lankaa uponnut.

Vanha muistelee

Kokeilin kuvakollaasin tekoa Picasassa ja tämmöinen siitä tuli:


Kuvassa Sukkasadon satoa eli 12 kpl käpälänlämmittimiä. Jäiköhän levy päälle kun vieläkin on kolmet sukat puikoilla vaikka huomenna alkaa jo lapaskuu, johon myös olen liittynyt.


Tänään on merkkipäivä meidän suvussa, isävainaan ja Pojan syntymäpäivä sekä veljen nimipäivä. Isän muistoksi tämä ihana kuva vuodelta 1925 tai 26, joka taidettiin esitellä jo tuolla vanhassa blogissa. Hilja-täti (minun isotäti) ja koira vahtivat isän unta tuvan hiljaisuudessa :)

Haa, minä istun parhaillaan tuolilla, joka näkyy kuvan vasemmassa reunassa tuossa ompelukoneen edessä. Kehtokin on vielä tallessa.

Ja kun tässä on muisteltu harva se postaus, niin tehdäänpä se tänäänkin (taitaa olla vanhuuden ensioireita). Kun poika syntyi oli sairaalassa niin täyttä, että piti jäädä synnytyksen jälkeen aamuyöksi aulaan odottelemaan huonepaikkaa. Oli tällainen harmaatakin harmaampi syysilma ja seurailin aamun vähäistä valkenemista suurista ikkunoista, kun en saanut unta. Ulkona oli todella ankean näköistä, mutta minun sisällä paistoi lämmin aurinko. Taisi olla sitä äitiyden tuomaa onnea. Sairaalasta jäi mieleen puolukkarahka, jota oli yölläkin tarjolla. Se oli sitten hyvää. Entäs musiikki? No muistan kun sitten kotona imetin pientä poikaani ja kuulin radiosta eka kertaa Veikko Lavin Evakon laulun ja ei voinut mitään, itku tuli. Laulu osui jotenkin hyvin syvälle vaikkei meidän suvussa ole ketään karjalaista. Äidin suku oli kyllä evakossa pohjoisesta mutta he pääsivät sinne takaisin.

Olisi kai aika perustaa se toinen blogi, sellainen muistelupaikka jossa ois vanhoja valokuvia, lehti- ,kirja- ja tavarajuttuja ynnä näitä muisteluja ettei tarviis teitä neulojia näillä pitkästyttää :) No lapsien syntymiä ei muistella enää vähään aikaan.

Lopuksi Onnittelut Poika-kullalle sinne kauas ja velipojalle myös ja kaikille muillekin, jotka viettävät juhlapäivää:) ynnä virkistävää viikonloppua!

Tossut ja muuta mukavaa

Tikuttelin vielä yhdet tossukat ja lisääkin on ehkä tulossa tulevana perjantaina. Meinataan viettää tyttöporukalla neuleiltamia; lankaa, puikkoja, piirakoita, kakkua ja viiniä. Eiköhän siitä jotakin mukavaa synny (ellei tauti nujerra sitä ennen, kopkop).

Lankayhdistelmänä näissä on Fritidsgarn + 2 x Maisa Tikkasen ohut villalanka. En ole oikein tyytyväinen väriyhdistelmään mutta suhteet ovat ehkä paremmat kuin noissa punaisissa tossuissa. Menivät hyväntekeväisyyteen lämmittämään jonkun toisen tassuja.

Minä kun luulin etten koskaan voita mistään mitään ja nyt jo toisen öh, huono muistinen Edith-täti korjaa: kolmannen kerran onni suosi. On se niin mukava yllättyä iloisesti. Posti toi tällaista kivaa:


Sain huivi- ja sukkalankaa, joita ei koskaan ole liikaa sekä itsetehtyjä keramiikkanappeja ynnä pieniä helmiä. Kyllä näille käyttöä löytyy siis Lämmin Kiitos Tesalle.

Ja Kaunis Kiitos myös Villapilvelle, jolta sain näin hienon tunnustuksen:


Jaan tämän taas kaikkien täällä käyvien kesken :)

True love of mine

Tasan 18 vuotta sitten olin synnytyssalissa. Isä oli kätilön kanssa kylvettämässä pientä tervettä tyttölastamme, minä makoilin ylen onnellisena sängyssä, nautiskelin tilanteesta ja kahvista ja kuuntelin radiota, jossa soi tämä kappale



Ei olisi voinut tunnelma ja musiikki paremmin kohdata. Muistan kuin eilisen päivän miten syvästi elin nuo hetket. Ilmassa oli hieman haikeutta, sillä aavistelin, että tämä oli viimeinen kerta tällä asialla ja toisaalta suurta onnea, nöyrää kiitollisuutta ja ihmetystä siitä, että olin synnyttänyt kolme tervettä lasta.

Tietoisuus syntymän ja kuoleman läheisyydestä oli koskettanut meitä kaikkia pari viikkoa aikaisemmin. Ystäväni odotti samaan aikaan ja meillä oli melkein sama laskettu aika. Me arvuuttelimme jotta kumpi se ensin piirakat leipoo toiselle. Kävikin niin, että hänen leipomuksiaan syötiin hautajaisissa, sillä vauva kuoli äitinsä mahaan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Istukka oli irronnut eikä mitään ollut tehtävissä. Käsittämätöntä ja niin surullista, mutta sellaistahan se elämä toisinaan on.

Synttäriruusujen takana pilkottaa kuvia elämäni tosirakkaista. Hienointa mitä olen saanut aikaan.

TosSukat

Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa, mummon pirtin pienen lämpimässä, mummo kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka lapsenlapsi saa.... Kaappikello on, muttei se raksuta. Pirttikin oli, muttei ole enää. Sukkia kudon, mutten ole vielä mummo. Ei siis ole lapsenlapsiakaan, mutta oispa joskus. Hämärää sensijaan on ja yhä hämärämmäksi menee. Sukkiakin on ja nyt myös tossuja.


Tein tämän tyyliset tossut viime tammikuussa ja ne ovat olleet kuulemma ahkerassa käytössä. Silloin jo oli aikomus tehdä niitä useampi kappale, mutta näin kauan siihen meni. Malli on melkein sama, paitsi että kärjessä on tennarikavennus, niinkuin Linssi sitä nimittää, eikä remmi ole kiinnitetty napilla, koska se kuulemma painaa istuttaessa jalkojen päällä. Eli se vanha ohje pitää edelleen paikkaansa. Edit: Paitsi että nämä on aloitettu 16 silmukalla 20 sijaan. Kantapäässä silmukat jakautuvat 5/6/5, muuten ohje on sama. Tosin yläkuvan tossujen remmi (10 s) on kiinteä eli sillä kohtaa tossu neulotaan pyörönä.


Malli oma, vaikka kovasti muistuttaa Ilun tossuja
Lanka Huopanen, Nalle ja Florica neulottuna yhteen
Koko 35 (50 g) ja 37 (80 g)
Puikot 5 mm sukkapuikot
Virkkuukoukku 4 mm

Kuvien värinmääritys on joskus tosi hankalaa. Tuo sininen pöytäliina, joka usein vilahtelee kuvissa on milloin minkäkin värinen. Pyrin kuitenkin mahdollisimman totuudenmukaiseen säätöön ja tuossakin kuvassa, jossa liina näyttää vihertävältä, tossut ovat suht oikean väriset. Vallankin punainen sekä vihreä ovat haastellisia määriteltäviä. Alakuvan tossut ovat vähän turhan hailakat, mutta pöytäliina on oikean värinen :)

Mikähän on kun kuvat eivät meinaa tulla oikean kokoisena tänne blogiin vaan ne täytyy käydä muuttamassa tuolla koodi puolella. Ei ole ennen käynyt näin, onkohan muilla?

Hillasukat

Äiti kertoi oppineensa neulomisen mummoltaan, sellaisen heittämällä neulomisen, onkos se nyt sitten englantilainen tyyli, vai mikä. No mummo oli ollut sitä mieltä, että kannattaa tehdä ensimmäiseksi pitkät villasukat, kun syksyllä on se kouluunlähtökin edessä. Neulominen oli ollut välillä tosi pitkästyttävää ja tuskallista. Isoveli oli kuulemma huvittuneen epäluuloisena seurannut työn etenemistä ja sekös oli pistänyt äidin oikein sinnillä tekemään sukat valmiiksi. Aikamoinen suoritus seitenvuotiaalta.

Olen minä vissiin senverran sinnikkyyttä perinyt, että sain kuin sainkin piiiiitkät villasukat valmiiksi. Halusin sukat, joiden varret ylettyvät polven yli ja ei auttanut kuin neuloa ja neuloa ja neuloa, vaikkei mulla mitkään pitkät, säihkysääret olekkaan, ai kun oliskin.

Malli oma Hillasukka
Lanka Nalle (75 g) ja TT:n Huopalanka (125 g) yht. 200 g
Koko 37 (alussa 80 s, nilkka- ja jalkaosassa 56)
Puikot 3 mm sukkapuikot

Varret on neulottu huopalangalla ja mallineuleena on sekä 2 o, 2 n että 1 o, 1 n resoria. Tykkään, että sukat pysyvät jalassa, siksi vain resoria. Jalkaosa on neulottu Nallella ja resoriosuus jatkuu 2. ja 3. puikoilla. Tein eka kertaa ranskalaisen kantapään ja voi vitsi, miten hyvin sukat istuvat jalassa eli teenpä toistekin. Takakavennukset näyttävät tältä:


Oi joi, minä olen paksupohkeista maatiaissukua eikä sukkien raidallisuus ainakaan vähennä vaikutelmaa. No, voishan asiat olla huonomminkin. Hihhih, vähän lapsetti. No nämä ovatkin ihan vaan kotisukat, joten ei haittaa, pääasia että ovat lämpimät ja tarpeeksi pitkät.

Olin iloisesti yllättynyt kun sain Sanilta tällaisen kivan tunnustuksen. Oikein paljon kiitoksia :) Kyllä se aina mieltä lämmittää kun joku muistaa .


Jaan tämän tunnustuksen kaikille joiden luona käyn ja jotka käyvät täällä :)

Brunellin ohje

No niin, sain kuin sainkin sepitettyä ohjeen Brunelli-takkiin. Se on pdf muodossa tuolla ohjeet-osiossa.

kuva otettu 20. syyskuuta

Millainen on hyvä ohje? Minusta nämä ominaisuudet ovat tärkeitä: selkeä, ei liikaa tulkinnan mahdollisuuksia, ei turhaa jaarittelua, useampi koko, hyvät havainnekuvat ja mielellään kaaviokuvat mallineuleesta, vallankin jos se on kovin monimutkainen. Jos on hyvä neuloja niin osaa varmaan tulkita suurpiirteisempiäkin ohjetta. Nämä koitin pitää mielessäni ohjetta laatiessani.

Tein päätöksen, että kirjoitan ohjeen yhteen eli neulomaani kokoon, joka on S-M (siis heti miinus). Ohjeessa on kyllä vinkki, kuinka kokoa voi hieman suurentaa. Tämä sanallinen ulosanti ei ole minun vahvimpia puoliani, joten jaarittelun makua saattaa olla. Välillä näytti, että tulee kallepäätaloa (1000 sivua hyvää luettavaa) ja piti karsia rankalla kädellä. Nytkin sivuja on 6, tosin mukana on useampi kuva. Tuota kuvien määrääkin pohdin kovasti. Toisaalta on hyvä, että tukena on myös kuvia, joita voi lukea, mutta onko niiden paljous huonous jos ajatellaan esim. ohjeen tulostamista (kuluu paljon väriä). Toisaalta olisi haastavaa kokeilla sellaisen ohjeen tekoa jossa sanallinen osuus olisi minimissään, siis pelkin numeroin, kaavioin, valo- ja havainnekuvin. Täytyypä kokeilla tai no niin, sillainhan minä teenkin, mutta on se sellaista sillisalaattia ettei niistä ehkä kukaan muu mitään selvää sais. Kerroppas sinäkin mielipiteesi ohjeista, mikä on yleisesti hyvää mikä huonoa?

Olisi ehkä kannattanut koeneulottaa takki jollakin, niin olisi selvinnyt ohjeen mahdolliset sudenkuopat. Nyt pitää vaan toivoa ja luottaa ettei niitä ole (luin ohjeen kyllä moneen kertaan läpi) ja jos on tai tulee muuta epäselvyyttä ja ongelmia niin pliis, ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kysykää. Myös vinkkejä otetaan vastaan.