sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskylmiä odotellessa

Tämä yks täällä on on niin kovin ihastunut punaiseen väriin, puolukanpunaiseen vallankin, ettei sitä meinaa tarpeekseen saada. No metsään menemällä näkee punaista yllinkyllin ja on siellä tullut käytyäkin, mutta nyt laiskottaa jo marjastus vaan ei neulominen.


Keväällä neulomaani takkiin varattuja Pirtin kehräämön kampalankoja jäi sen verran yli, että sain neulottua niistä pipon ja sormikkaat, mutta huivia varten piti tehdä lisätilaus.


Huivi on tuubimallinen suljettuna neuleena kolmosen puikoilla tikutettu pötkylä, joka ympärysmitta on vajaa metri (246 s) ja korkeus 20 cm. Pintaneuleena on sama kuvio kuin neuletakissakin. Sadasta grammasta ei tuon isompaa huivia olisi tullutkaan, mutta ihan on sopiva minulle tuollainen pienehkö tuubi.

Pipo on aikalailla peruskamaa, tosin lyhennetyillä kerroksilla sain siihen mukavasti muotoa. Sitä ei ehkä kuvista huomaa, mutta käytössä pipo ei laskeudu liian syvään otsalle, joten otsatukka ei littaannu. Pipossa on silmukoita 150, pintaneule ja kupuosa on neulottu kakspuolosilla, pintaneuleen alla oleva osuus kakkosen puikoilla. Langanmenekki noin 60 grammaa.


Sormikkaat on neulottu suurin piirtein samoin kuin niin monet muut ennen näitä. Ohje tuohon viehättäävään peukalokiilaan löytyy ainakin kirjasta Villasta vilun varalle (Anjariitta Reimi-Orsa). Kirja on vuodelta 1969 ja lienee käytetty koulukirjana koskapa on Käsityönopettajien liiton julkaisu. Omani ostin kirjaston poistomyynnistä, mutta näyttää olevan vielä monessa kirjastossa lainattavana.


Ranteen neuloin virolaisen kirjan Kirjatud teekond (Kristi Joeste, Kristiina Ehin) ohjeen mukaan. Mallikerran voi neuloa joko 12 tai 14 silmukalla ja toistettavia kerroksia on vain kaksi. Näissä omissa sormikkaissa on 14 x 4 silmukkaa, langanmenekki oli noin 50 grammaa 2,25 mm puikoilla neulottuna. Kohdistin nuo peukalokiilan reikäkerrokset samaan kohtaa kuin ranteen reikäkerrokset.
 Olenko tyytyväinen? Juu, kyllä olen vaikka tuotokset ovatkin ihan simppeleitä perusneuleita, mutta itseni tuntien, juuri niille on eniten käyttöä. Ja kun ovat vielä punaisia!


Aamulla oli niin kuvauksellinen sumu vai usvako lie, että hilpastiin taas kerran mattolaiturille kuvaamaan. Punainen, tuo haasteellinen kuvattava pääsi oikeuksiin haaleassa valossa.

4 kommenttia: