sunnuntai 5. syyskuuta 2010

No joo,

on tämäkin neuleblogi. Vanhoja valokuvia esitellään kuukausikaupalla ja sitten kun vihdoinkin olisi neuleen vuoro niin se on mikä on. Ja nyt tulee pettynyttä vuodatusta.

Kaikki alkoi viime keväänä kun kävin Tuulian Paitakurssilla ja innostuin hänen saumattomasta tekniikastaan. Sovelsin jo aiemmin oppimaani, tosin käänteisesti ja sain aikaan ihan siedettävän tuloksen. No, kun sitä ohutta puuvillalankaa jäi vielä vaikka kuinka, niin aattelinpa tekaista itselleni kesäpuseron. Homma alkoi ihan luonnikkaasti paitsi että taulukkoon oli lipsahtanut joku aivan järjetön luku ja hihapyöriön lisäyksiä neuloessani tuli uskon puute. No, onneksi Tuulia auttoi ja pari senttiä purettuani homma jatkui. Kesä kului ja hellettä piisasi. Neule eteni hitaasti. Helle jatkui ja jatkui ja neule eteni edelleen niin hitaasti ettei siitä kannattanut enää tehdä mitään kesäneuletta, pitkät hihat vaan ja kas, syksyneulehan se siinä. Ja nytpähän sitä tarvitaankin jo pitkähihaista kun syksyn viileys on saapunut. Mutta voi p..., pusero ei tunnu yhtään kivalta päällä.

Väärinkäsityksiä välttääkseni täytyy korostaa, ettei epäonnistumisen syynä ole tämä tekniikka, vaan muuan liian suureksi määritelty mitta (armhole circumference) ja se ettei neuloja älynnyt käyttää järkeään neuloessa. Kuvien perusteella voisi päätellä, että pusero on ihan OK, no ainakin tämän ensimmäisen

mutta näissä jo näkyy, kuinka liian laaja hiha-aukko vaikuttaa istuvuuteen.

Malli The Tailored Sweater by Tuulia
Lanka Ohutta puuvillaa, menekki 400 g
Koko M
Puikot 3 mm

Minä kuulun herkästi purkavaan koulukuntaan mutta nyt taitaa jäädä purkamatta. En oikein tiedä mitä tekisin. Ainut järkevä vaihtoehto lienee se, että leikkaan hihat pois ja huolitelen reunan jotenkin. Ehkä sitten joskus. Mutta tämä ei jää tähän. Jahka tästä toinnun, aloitan punaisen villatakin tällä samalla tekniikalla, niin.

13 kommenttia:

  1. Oikea asenne! Vähän huilia ja sitten vaan tulta päin! Harmi tuota hiha-aukko hommaa. Olisi ollut muutoin näpsäkän näköinen neule.

    VastaaPoista
  2. Mie tuon ensimmäisen kuvan kohdalla ajattelin, että mitä ihmettä se siellä höpäjää. No joo, välillä menee metsään parhaista yrityksistä huolimatta. Harmillista tietysti, mutta se taitaa olla väistämätön osa tätä harrastusta (ja koko elämää). Vedät nyt henkeä ja sitten vain uusia haasteita kohti!

    Nätti se kyllä on, joten ehkä sille kuitenkin voisi harkita joitakin korjaustoimenpiteitä...

    VastaaPoista
  3. Outi: Voi että harmittaa oma pöljyys. Minä kyllä sovitin puseroa aika-ajoin ja aattelin, että kyllä se pesussa kutistuu mutta ei se nyt kovin kutistunutkaan. Mitähän tapahtuis jo pesiskin 90 asteessa? Saatanpa kokeillakin.

    Juu, sinnilläkin kokeilen ohjetta uudelleen ja tällä kertaa tarkistan kaikki luvut ja silmukkamäärät huolella :)

    Tess: Juu, valokuvaaja sai puseron näyttämään paremmalta kuin se onkaan :)

    Minä teen suurimman osan neuleista omasta päästä ja ohjeitakin sovellan aika lailla ja nyt kun kerrankin päätin oikein tarkasti seurata ohjetta niin metsään meni. Mutta omapa oli vikani ja tällälaillahan sitä parhaiten oppii.

    VastaaPoista
  4. mulla kävi oman villatakin kans hiukka sama homma. en edes tiennyt mikä siinä mättää ennenkuin luin tän postauksen, mut nyt tajusin. siis tiesin ettei se oikein istu, ja vika on nimenomaan hihojen kohdalla(neule on muutenkin löysä, mutten sen halunnutkaan nuolevan vartaloa jotta sitä voi pitää ns. takkina). siinä on nähtävästi raglanin kavennukset mennyt mönkään, kun tuntuu et neule vois valua pois päältä. no, en anna sen haitata, se on kuitenkin niin ihanan lämmin. vaikkei se ehken niin kovin istuva nyt olekaan, tykkään muuten oikein kovasti.

    VastaaPoista
  5. ullapulla: Siis tekevälle sattuu :) Mulla on jo muutama jalostuskelpoinen suunnitelma tuon puseron varalle mutta antaahan ajan kulua, nyt ei vielä jaksa tehdä mitään.

    VastaaPoista
  6. Voih. Samantapaista kokemusta minulla tuoreeltaan... Tsemppiä sinulle uuteen yritykseen!

    VastaaPoista
  7. Hihat on aina mun heikko kohta, ne aina istuu huonosti tai on liian isoja tai kapeita tai jotakin.

    Jos tekisit tuosta sellaisen lörpsäkän kimonohihaisen? Sellaisissa pitääkin olla iso hiha-aukko.

    VastaaPoista
  8. Tuija: Kiitos ja tsemppiä sinullekin :)

    Lime: Aaa, kimonohihat. Pannanpa mietintä myssyyn. Kyllä minä tuon jotenkin tuunaan. Sitten joskus.

    VastaaPoista
  9. Voi kurjuus. Näytti niin hyvältä tuossa ekassa kuvassa ja aattelin että "taas yks joka valittaa ku yks silmukka on löysä tai jotaki" ;) No tekevälle tosiaan sattuu ja sulta kyllä onnistuuu tuunaus tai mihin sitte päädytkin. Tsemppiä uuteen yritykseen punasena ja tähänkin.

    VastaaPoista
  10. Näppi: Kiitos kannustuksesta :) Kyllä minä tuolle jotain teen, mutta voihan siinä niinkin käydä että se ensin marinoituu muutaman vuoden kaapissa. Saas nähdä.

    VastaaPoista
  11. Hyvin pysyy sinulla puikot kädessää, nätti pusero.
    Tule sinäkin katsomaan Teuvon kuvat blogia www.ttvehkalahti.blogspot.com
    sieltä löytyy kaiken näköisiä kuvi päiväkirjan omaisesti esitettynä. Kannattaa katsoa myö vanhempia juttuja.

    Hyvää syksyn jatkoa

    Teuvo Noormarkusta

    VastaaPoista
  12. Mä jo kerran kommentoin, mutta se hävis jonnekin - no ties minne!

    Eli päätä seinään vaan ja uudestaan, sehän se on paras oppimistekniikka :) Eikä ensimmäisellä kerralla kai yleensä tule sitä täydellisen onnistunutta versiota, eihän? Pintaneule näyttää kauniilta, toivottavasti saat tästäkin muokattua vielä käyttökelpoisen neuleen!

    VastaaPoista
  13. Teuvo V: Kiitos ja kiitos kutsusta. Kävinkin jo ihailemassa kuviasi.

    helena: Niinpä vain, päätä seinään jne :) Eli jospa se alkuperäissuunnitelma toteutuukin eli että kesäpusero, hihaton sellainen mutta että mille kesälle, jää arvoitukseksi.

    VastaaPoista