perjantai 3. heinäkuuta 2009

Salon Mikkola

oli isän äidinpuoleisen suvun tila keskellä Suomen suurinta saarta ja tämänkin kertaiset Wiikon Wanhat liittyvät siihen.

Kuvassa etumaisena isoisovanhempani ja takana heidän kolme tytärtään ja poika ystävineen. Kylläpä on koirakin malttanut poseerata ihan liikkumatta.

Kyseisestä kuvasta on tehty kehystetty suurennus jo varmaan 50-luvulla ja se on nyt tuossa olkkarin seinällä.

Mummoni, joka on alemmassa kuvassa äärimmäisenä oikealla, odottaa isääni eli vuosi on 1925. Ukki ei ole kuvassa, sillä hän on joko armeijassa tai opiskelemassa.

Suurin osa täällä nähdyistä vanhoista kuvista liittyy tähän taloon, sen asukkaisiin ja heidän elämäänsä eli minunkin sukujuuriini.

Me oltiin kovia reissaamaan silloin kun olin lapsi. Ajan tavan mukaan velipoika keräsi viirejä eri kohteista ja jos ei sellaista löytynyt, hän suunnitteli sen itse :)

Leimasta ei saa oikein selvää, mutta taitaa olla 60-luvun loppulta.

5 kommenttia:

  1. Taas ihania vanhoja kuvia! :) Mielenkiintoiset asetelmat molemmissa, kun ihmiset on asettuneet tuollai erilleen toisistaan eikä yhteen rykelmään, kuten tavallisesti näkee.

    VastaaPoista
  2. Ihanan nostalgisia kuvia. Olen ajatellut skannata vanhempieni vanhoja valokuvia koneelle ja varmaan jotain laitan sitten sivuillenikin.
    Kaunis tuo edellisessä kuvattu tunika. :-D

    VastaaPoista
  3. Matleena: Siinä on kuvaaja, lieneekö se sitten iso-enoni vai kuka, selvästi miettinyt asetelmia. Tuo totinen koira on minusta aivan mainio, perheenjäsen hänkin :)

    Marleena: Voi, olisipa mukava nähdä sinunkin kuvia. Tulen kyllä katsomaan :) Minua nämä vanhat kuvat viehättää oikein erityisesti.

    VastaaPoista
  4. Näistä kuvista tulee mieleen, ettei meidän perheestä ole kunnon perhekuvaa. Veli lupasi tulla kuvaamaan meidät ajan kanssa tänä kesänä.

    Eräs ammattivalokuvaaja sanoi, että tärkeimmät kuvat ovat ylioppilaskuva, hääkuva ja perhekuva. Lapsiahan tulee kuvattua paljon itsekin.

    Mieheni on lapsena rakastanut noita viirejä ja merkkejä. Löysin muutossa joitakin säilyneitä. Hauska, että teillä juuri tuo on säilynyt.

    VastaaPoista
  5. Solveig: Eipä taida minunkaan lapsuusperheestä olla kuin kaksi kuvaa, jossa ollaan kaikki neljä. Meillä harrastettiin kaitafilmausta eli valokuvia on tosi vähän.

    Velipojalla taitaa olla suurin osa viireistä tallessa. Myö ollaan melkosia hamstereita :)

    VastaaPoista