Artsin-neule

Lupasin Velipojalle villatakin synttärilahjaksi. Juhlapäivä oli reilut puoli vuotta sitten ja öh, lahja luovutettiin vasta viime lauantaina eli pikkuisenvähän jälkijunassa. Mutta kylläpä hän siskonsa tuntee eikä moisesta pahastunut.

Lähtökohtana oli tehdä jotain aranneuleen tyylistä eli palmikoita ja pintaneuletta vuorotellen. Muuntelin hieman Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet kirjan reunustettua pikkuristikkoraitaa (s. 54) ja pinta(vai sanotaanko se pohja) neuleena oli neljän silmukan mallikerta oikeita, nostettuja ja nurjia silmukoita(no olipas selkeästi sanottu).

Hihat ovat satulamalliset. Koska olkapäille tuli noinkin paljon silmukoita, hyödynsin osan niistä takakappaleen yläosaksi.


Yhdistin hihakappaleet takaa keskeltä silmikoimalla. Vähän harmittaa, kun saumakohdasta ei tullut niin näkymätön kuin olisin halunnut. Vielä on siis opittavaa.

Takakappaleen ja yläkkaarrokkeen saumasta ei onneksi tullut kovin paksu, sillä lanka on suhteellisen ohutta. Olishan sitä voinut niinkin tehdä, että olisi poiminut silmukat tuosta kaarrokkeesta ja tikutellut etu- ja takakappaleet siitä alaspäin. Se tuli tietenkin mieleen vasta jälkikäteen.

Takki on aika simppeli perusneule:


Malli Artsin-neule, oma malli
Lanka Gjestal Maija, värinro 254
Menekki n. 600 g
Koko tjaa, oisko M-L
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Muuta 3 mm virkkuukoukku reunojen huolittelua varten
60 cm pitkä vetoketju

Kaula-aukosta meinasi tulla liian avara, mutta asia korjaantui neulomalla reilusti pääntieresoria kääntövaroineen. Huolittelin etureunat virkkaamalla. Pähkäilin pitkään nappien ja vetoketjun välillä ja päädyin viimemainittuun siitäkin syystä, että jos takki ei olisi ollut saajalleen sopiva, myös käly voisi käyttää sitä. Miksikähän muuten naisten ja miesten napit ovat eripuolilla ja onko se nyt mikään synti käyttää toisen napitusta? No vetoketju ainakin on sukupuoleton.

Olipa muuten haastellinen väri kuvattavaksi. Ei sitten millään meinannut saada oikeaa sävyä esiin. No ehkä lähinnä totuutta on tuo ylimmäinen hihatuskuva. Eikä nämä henkarikuvat ole niin hyviä kuin omistajan päällä olevat, mutta meille kävi niin että kun siinä iltaa istuttiin, toki kyseinen villatakki päällä, aika riensi rattoisasti, ilta hämärtyi eikä kukaan muistanutkaan kameraa. Seuraava päivä meni veljenpojan ripille pääsyä juhliessa ja oli niin kaunis kuuma päivä, ettei villatakki käynyt mielessäkään. Mutta kyllä siitä tuli sopiva.

Polkupyörä,

tuo mainio menopeli. Hiljuska on hakenut omansa aitan takaa ja on lähdössä kyläilemään.

Tämä Wiikon Wanha on 20-luvulta.

Jussin päivää

Kylläpä aurinko paistaa niin kauniisti ja mikäettei, onhan nyt oikea juhannus. Eilenkin oli upea päivä. Lyylit eli me neulojat kera kuskin starttasimme jo ennen yhdeksää pienelle kesäretkelle. Matkalla Hiirolaan pysähdyttiin juhlistamaan mukavaa päivää, tai aamuhan se vasta oli. Toiset olivat rannalla mattopyykillä ja me kilistettiin kesälle :)

Seuraavaksi kävimme ihastelemassa suomenlampaan villoja ja kuten kasseista voi päätellä, jokaiselle löytyi jotakin. Ai ihme, miten kiva paikka. Mennään kyllä toistekin.

Sitten nokka kohti kaupunkia. Siellä piipahdettiin syömässä ja jatkettiin matkaa pitkin suvisia maalaisteitä kohti Raijan-aittaa. Oli sitä sielläkin kaikkea kaunista, varsinkin nämä pellavatopsit.

Ja eikun takaisin kaupunkiin, arvaattekin varmaan minne:

Viikon parin päästä kukkaloisto on varmaan upeampi, mutta olihan tuo katsomisen arvoinen nytkin. Sitten keksittiin, että käydäänpä ostamassa jauhoja. Kivempi täällä oli käydä kuin marketissa.

Ja sitten nokka kohti kotia. Vaan kun oli niin lystiä, päätettiin vielä viimeiseksi piipahtaa kurkistamassa keskiaikaista ravintolaa. Sisällä oli niin tunnelmallisen hämärää, etten edes yrittänyt ottaa kuvia ja salaman käyttö olisi latistanut koko komeuden. Mutta on upea paikka, kannattaa käydä.

Ja siltä samalta alueelta löytyi toinenkin käymisen arvoinen kohde.

Tällainen maisema avautui tuolta terassilta:

Hyvällä syyllä voi sanoa, että Suomen suvi tarjosi parastaan. Kiitos seurasta tytöt ja eritoten kärsivällinen kuski :)

Vihdoinkin

on esitellä jotain neulottua. Minun kohdalla tämä tuottavuuden hidastuminen ei ollenkaan ole poistanut neulomisen nautinnollisuutta, ehkäpä päinvastoin :) Nythän sitä vasta osaakin iloita valmistuneista töistä, kun se on niin harvinaista ja mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Elina julkaisi postauksen Villimarjatar-huivista tammikuussa luvaten siihen ohjeen. Ihastuin malliin oitis ja hommasin langat. Huivi pääsi puikoille helatorstain aikoihin pidetyissä neulojaisissa eli oikein mukavissa merkeissä. Sain sen valmiiksi jo jokunen aika sitten, mutta kiireet ja ennenkaikkea ilmat ovat olleet kuvausta vastaan. Onneksi juhannusaattona oli aikaa ja ilmakin oli oikeinkin kuvauksellinen.

Linssi ja minä ollaan eri koulukunnana kuvaajia. Hän pitää kirkkaasta auringonvalosta ja minä hämärämmästä; illan valosta ja pilvisestä. Tais olla minun keli juhannusaattona. Huivin väri sopi jotenkin niin kauniisti luonnonväreihin;

Malli Villimarjatar by Elina Urmas
Koko n. 45 x 190 cm
Lanka Pirkanmaan ohut villalanka
Menekki 150 g
Puikot 4 mm pyöröpuikot

Lanka vaikutti ohuudestaan huolimatta hieman karhealta, mutta valmiin huivin huljuttelu huuhteluainevedessä poisti sen ongelman. Mallin oppi helposti ja sitä oli mukavan joutuisa neuloa. Olen oikein, oikein tyytyväinen kokonaisuuteen: on mieleinen malli, väri ja koko. Lämpimät kiitokset Elinalle ohjeesta.

...I'm learnin' to fly but I ain't got wings...

Lomatunnelmissa

Pitsihuivi ja velipojan villatakki odottavat kuvausta eli parempia ilmoja, sitä ennen Viikon Vanha eli lomatunnelmia menneiltä vuosikymmeniltä, oiskohan 30-luvulta:

Hyvää juhannusta ja auringonpaistetta, pliis!

Julkineulontaa

Sattuipas hauskasti, että juuri tänään oli KIP-päivä. Laiskana en viitsinyt lähteä Veljmiehen kuppeelle vaan jäin omalle kylälle. Oli siihen toinenkin syy; täällä on meneillään kyläpäivät ja niihin liittyen Unnukan rannassa järjestetään Blues Picnic tapahtuma. Avot, siellähän sitä yleisöä löytyi ja siihen oli helppo sulautua, eli kaksi kärpästä jne. Taisin tosin olla ainut kilkuttelija:

Puikoilla kaunis pitsihuivi.

Olipa hauska koittaa neuloa musiikin tahtiin. No siihenhän letkeä blues sopii oikein hyvin :) Ja nyt lähdetään maalaismaisemaan juhlimaan synttärisankareita. Heipparalaa ja hauskaa lauantaiehtoota :)

Kaappien kätköistä

Kehuinko minä joskus, ettei minulta muka löydy keskeneräisiä töitä kaapeista? No neuleita ei kyllä löydykään, mutta onneksi sentään jotain. Meillä on paikallisten taiteenharrastajien (kuulostaapa hienolta) kesänäyttely ihan kohta ja sinne pitäis saada joitain töitä esille. Tässä on ollut sellaista haipakkaa viimeaikoina, ettei oikein mitään ole ehtinyt tekemään. Meinasi jo stressi iskeä kunnes keksin ruveta penkomaan kaappeja ja löytyihän sieltä jotain.

Tein näitä pellavakangastauluja jo kymmenen vuotta sitten, mutta niissä ei ollut sitä jotain, turhan ykstotisia. Keksin yhdistää niihin vanhoja valokuvia ja nyt niissä niiku olis muka jotain. Vähän kyllä mietityttää vieläkin.


Valokuvat voisivat toimia ihan itsestäänkin.

Varsinkin tämä ihanainen sisaruskuva:

Täytyy kyllä kiittää avokkia väritysavusta. Homma toimii hyvin, kun toinen tietää mitä haluaa ja toinen osaa toteuttaa sen (paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin toinen :) No, minä olin vuorostani taittelemassa hänen valokuvataulujen kulmia kehystysvaiheessa, niin.

Kukahan se oli kun yhdisti mustavalkokuvia ja punaista lankaa? En löytänyt netistä eli jos joku tietää niin kertoisiko. Eli ei tämä mikään uusi idea siis ole, mutta voi kun rupes syntymään vaikka mitä ideoita ja versioita. Esittelen myöhemmin pikkuryijyjä, jotka ovat marinoituneet kaapissa jo muutaman vuoden.

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonalkua kaikille :)