Koska ei ole esitellä neuleita (tai ois, mutta niistä myöhemmin), katsellaan taas vanhoja kuvia, eli Wiikon Wanha olkaa hyvä.
Edellisen postauksen sisarukset Saimi ja Hilja ovat tässä iltalypsyllä kesällä 1943. On näköjään pitänyt laittaa lehmisavut itikoitten häätämiseksi. Taitavat muuten olla suomenkarjaa nuo luisevat lehmät. Mukava, että tällaisia arkisia työkuviakin on otettu eikä pelkästään juhlapukuposeerauksia.
Kuva on otettu sen talon pihapiirissä, jossa asuimme silloin joskus. Ilahduin kovasti, kun löysin siitä tutun kiven, meidän sammakkokiven(se oli sen mallinen) ja pystyin valon suunnasta päättelemään, että meneillään on iltalypsy. Kiven päällä oli kiva istuskella ja leikkiä. Kiven kupeessa kasvoi metsämansikoita ja niittykukkia ja sen juurelle oli haudattu pikkulintuja ja hiiriä. Ai niin, ja kuvassa taitaa olla sama soma lypsyjakkara, joka on minulla nykyään jalkapallina.
Tässä sammakkokivellä istuu kaksi muksuani ja vierellä ovat lapin mummo ja serkku. Vanha kuvahan se on tämäkin, oisko vuodelta 1988 tai 89. Niin se aika kuluu.
Kohta lähdemme neuleporukalla laulamaan kauneimpia joululauluja meidän kirkkoon. Tulkaa mukaan.
Mun blogissa olis kopio sun Sammeli-sukista jos haluat käydä kurkkaamassa. Kiitos erinomaisesta sukkamallista!
VastaaPoistaJoululaulut tuli laulettua, mutta ei Leppävirralla:)
VastaaPoistaLauraL: Mukava kuulla että Sammeli sai kavereita. Kiitos itsellesi :)
VastaaPoistaTupuna: Laulaminen, varsinkin jouluisin on kyllä mukavaa :)
Vanhoja kuvia on ihana katsella, pitäisi vielä joskus käydä kuvat oman isän kanssa läpi, niin tietäisi paremmin kuvien taustat.
VastaaPoistaSohvi: Niin, yllättävän nopeasti tieto häviää jos ei tarpeeksi ajoissa saa aikalaistietoa esim. kuvista, esineistä jne.
VastaaPoistaKiitos näistä viikon vanhoista, aivan ihastuttavia kuvia ja tarinoita joka kerta!
VastaaPoistaLimeadine: Kiitos kauniista sanoista, oikein mieltä lämmitti :)
VastaaPoista