lauantai 8. lokakuuta 2016

Perinteistä

Kansalaisopiston kansallispukupiiri alkoi kuukausi sitten. Viime keväänä sain tehtyä tykkimyssyn kopan valmiiksi ja nyt on meininki kirjoa silkki ja tehdä pitsi. Ensimmäisellä kerralla en päässyt vielä tykkimyssyn kimppuun joten teinpähän sitten hameen. Opettajalla oli myytävänä viisi metriä perinnekangasta ja ei tarvinnut hirveäti yllyttää muutamaa meistä kun oli jo kaupat tehty.


Mielestäni villahameesta tuli hillityn kaunis ja voi kuinka kivasti punainen villatakki käy sen kanssa. Alushamekangas on ostettuna eli ompelen siitä alushameen, joka käy kansallispuvun ja tämänkin hameen alle.

Neuloin muutama vuosi sitten itselleni lapitakin, josta olin haaveillut monta vuotta. Takista tuli aikalailla sellainen kuin olin kuvitellut, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut paljon käytettyä. Olisikohan pitänyt hurvitella suunnitteluvaiheessa reippaammin, niin ettei lopputulos olisi näin selvästi yhdistettävissä esikuvaansa eli Inarin saamenpukuun?


Lapinpuvuista tekee viehättävän juuri nuo takakappaleen vyötärölle ulottuvat pystyraidat. Ajattelin silloin suunnitellessa, että venytetäänpä niitä helmaan asti ja nyt sitten olen miettinyt, jotta oliko sittenkään hyvä ratkaisu. Olisiko raidat toimineet paremmin, jos takki olisi ollut reilusti pidempi ja raidat olisivat siten levenneet enemmän? Vaikka olenkin hyvä purkamaan, siihen en ryhdy nyt, sillä takin rakenne on sellainen, että joutuisin purkamaan hihoista lähtien jos haluaisin tehdä takakappaleen uudestaan.


Pituuttakin olen vähän vikonut, joten korjasin asian neulomalla vihreän raidan helmaan. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatkossa käytettyä enemmän.

Saamenpuvut ja niiden käyttö herättävät tunteita. Niitä ihaillaan, kuten itsekin teen, mutta sitten on niitä "teko"pukuja, jotka hämmentävät. Eipä muuten taida kansallispuvuista olla samanlaisia "teko"versioita liikkeellä kuin saamenpuvuista. Tuunaamunperinne tyyliset jutut saattavat närästää joitakin, mutta minusta on hienoa, että perinteisiä upeita tekstiilejä käytetään eikä vain säilötä komerossa. Myös saamenpuku voi olla hyvin persoonallinen kuten täältä käy ilmi. Itsekin olen haaveillut saamenpuvusta, vaikkapa sellaisesta yksinkertaisesta kesäpuvusta. Vaikka minulla on äidin kautta saamelaiset sukujuuret, saattaisi puvun käyttäminen siltikin kainostuttaa. Hämmentävää.

4 kommenttia:

  1. Ihmettelen tätä lapinpukujen muokkausta. Niiden käytöstä ollaan hieveän tarkkoja, jos suomalainen pukee sellaisen päälleen. Nyt kuvissa lapin pukuja esiteltiin hiukset hapsottaen ja tennarit jalassa. Pukuja oli tehty college-kankaasta ja paljettitaftista. Saumat kiersi ja pukujen kuviot oli itse suunniteltu ja värit valittu mieltymysten mukaan.
    En ymmärrä, että saamelaiset itse saavat käsitellä pukujaan miten vaan, mutta kukaan muu niihin ei saa koskea. Pitäisikö suomalaisten nyt vetää herne nenuun tästä olemattomasta pohjanmaan kansallispuvusta, joka jutussa mainittiin?
    Kaunis hame sinulla. Minäkin haluan hameen kansallipukukankaasta. Jospa se muutaman vuoden suunnittelulla onnistuisi.
    M&

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas on hienoa, että jutun nuoret ammentavat omasta perinteestään jotain uutta ja raikasta. Kuvatkin ovat todella upeita, samoin kuin mallit eikä siellä tainnu vilahtaa kuin yhdet tennarit, muilla oli sisnakengät. Minä kyllä olen nuissa omissa kuvissa vähän pörröpäänä ja tennarit jalassa :)

      Poista
  2. Minä näen eron siinä, että muokkaa omaa perinnettään ja siinä että joku tekee/ pukee ylleen kopiontapaisen tai jopa pilailuvaatteen.

    Ystäväni on saamelainen, ja hän tekee hienoja pukuja, joita lantalaisena en voisi edes kuvitella kokeilevani.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, jos tuntee omat juurensa ja muokkaa perinnettään kunnioittaen niin ei siinä ole mitään pahaa.

      Poista