keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Leppävirran kansallispuku

Jatketaanpa näitä kansallispukupostauksia kun neulerintamalta ei ole mitään kerrottavaa.

Taitava ystäväni teki itselleen kotipitäjänsä eli Leppävirran puvun vuosituhannen alussa. Hän kutoi hame- ja liivikankaan, nypläsi tykkipitsit, teki myssyn ja tietenkin ompeli koko puvun kansalaisopiston ryhmässä. Tähän kaikkeen kului vain pari vuotta.


1920-luvulla Tyyni Vahter suunnitteli Leppävirralle puvun taiteilija Siiri Brunoun piirrustusten pohjalta. Pukua valmistettin vähän eikä se päätynyt tuotantoon tai mihinkään kuvastoon. 60-luvun lopulla täkäläiset maa- ja kotitalousnaiset pistivät kansallispukuasian uudelleen vireille. Kansallismuseon pukuasiantuntija Toini-Inkeri Kaukonen suunnitteli uuden puvun vanhojen luonnosten pohjalta. Liivin ja paidan malli säilyi entisellään, mutta kankaat ja väritys muutettiin leppävirtalaisemmiksi täältä kerättyjen kangas- ja tekstiilinäytteiden pohjalta. Puku julkistettiin ensimmäisen kerran kotiseutujuhlilla vuonna 1970 eli tässähän vietetään puvun 45-vuotis juhlaa ja käytiinpä muuten vilauttamassa sitä juurikin kotiseutujuhlilla :).

Nykyään puvun kangasta ei saa mistään, joten se on kudottava itse jos mielii pukua. Hame- ja liivikankaan värivaihtoehtoja on kaksi; kuvassa oleva kirkkas sini-vihreä kapeilla punaruskeilla raidoilla, sama väritys löytyy Helmi Vuorelman Kansallispukuja (1982) vihkosen kuvasta sivulta 28. Puvun tummemmassa versiossa pääväreinä on tumma sininen ja pronssinruskea valkoisilla raidoilla. Olisipa mielenkiintoista nähdä tuo tummakin versio.

Leppävirtalaisinta tässä puvussa on kuulemma tykkimyssy. Kyllä jäisi minulta tekemättä, mutta ei sinnikkäältä, taitavalta ystävältäni. Hän myönsi, että varsinkin myssyn ompelussa oli omat kommervenkkinsä ja joskus oli sormet lujilla mutta pitsinnyplääminen ei kuulemma ollut vaikeaa. Uskoiskohan :)



Tykkimyssyn vuorikangas on muistorikasta flanellia. Ystäväni äiti oli ostanut sitä pakallisen odottaessaan häntä. Pakasta on riittänyt kangasta ystäväni kapaloihin, penkkariasuihin, omien lastensa vaatteisiin ja lopuksi vielä tykkimyssyn vuoreksi.


Kuvissa kellolaskoksia eli volleja ei ole aseteltu, olisi kyllä mutta emme olleet varmoja kuinka se kuuluisi tehdä. Ne olivat tyyliin Rento, niinkuin myökin :)


Aina kun kaverin kans tavataan niin naaramiseks männöö, niin nytkin :)


Toini-Inkeri Kaukosen moniste Leppävirran kansallispuvusta, artikkeli Leppävirta sai oman kansallispuvun 43 vuotta sitten (Soisalon Seutu nro 70 2013) sekä kansallispukuinen ystäväni olivat lähteinä tähän postaukseen. Pitääpä vielä tiedustella arkistonhoitajalta, josko kunnan arkistosta löytyisi tuo Siiri Brunoun alkuperäinen luonnos. Ehkä tästä lisää myöhemmin.

19 kommenttia:

  1. Oi miten olet kivasti kirjoittanut ja selvitellyt historiaa! Olen otettu, suuri kiitos! :)
    T: Ystäväsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Ei olis syntyny tätä postausta ilman sinua, rakas ystävä :)

      Poista
  2. Todella kaunis puku ja todellista käsityötä. On siinä oltava pitkäjännitteisyyttä, kun tekee noin suuren työn ja kutoo kankaankin itse.

    VastaaPoista
  3. Onpahan kaunis; itsekin mieluilisin kansallispukua.

    VastaaPoista
  4. Ihana puku ja kiva postays siitä! :) Tuli ihan nostalginen olo, kun muistui mieleeni oma kansallispuvun ja tykkimyssyn teko. Niitä vain tulee harvoin käytettyä nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos. Vilautappas pukuasi vaikka blogissasi :)

      Poista
  5. Ihana puku ja kiva postays siitä! :) Tuli ihan nostalginen olo, kun muistui mieleeni oma kansallispuvun ja tykkimyssyn teko. Niitä vain tulee harvoin käytettyä nykyisin.

    VastaaPoista
  6. hei,
    mistä Leppävirran puvusta voisi saada lisätietoja? Millaiseen loimeen hamekangas on kudottu jne. Isäni oli syntyisen Leppävirralta ja olisi ihana kutoa oma puku jonka voisi sitten jättää omalle tyttärelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn parhaillaan kansalaisopiston kansallispukupiirissä ja luulenpa, että sillä meidän opettajalla on tietoa myös Leppävirran puvusta. Ikävä kyllä en tiedä hänen yhteystietojaan. Tapaan hänet vajaan parin viikon päästä ja voin kysyä, josko hän haluaa antaa puhelinnumeronsa, sen voisin sitten lähettää sinulle s.postina eli laitatko s.postia minulle, osoite löytyy sivun oikeasta yläkulmasta.

      Varmaan tietoa löytyy myös kansallispukukeskuksen tietopalvelusta;
      http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/tietopalvelu.htm

      Toivottaan, että haaveesi Leppävirran puvusta toteutuu joskus :)

      Poista
  7. Hei, tupsahdin tähän sivuun ihan vahingossa ja kuinka ollakaan täällä on hyvin tuttu puku. Minulla on äitin tekemä Leppävirranpuku samoin kaksoissiskollani ja tietysti äidillä. Äidillä on myös itsetehty tykkimyssy. Sen verran 90-luvulla tein itse siskon kanssa että ompelimme käsin hameen vyötäröä. Äiti teki omansa täysin käsin, ei käyttänyt ompelukonetta lainkaan. Kangas on kai tuolloin tilattu ja tosiaan oli myös kansalaisopiston kurssi jota äiti kävi. En hirveästiole pukua käyttänyt mutta rakas se on. Äitini suku on Leppävirran Luostarisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten hienoa, että teillä kaikilla on Leppävirran puvut. Niitä ei ilmeisesti ole kovin paljon noin ylipäätään.

      Poista
    2. On todella harvinainen puku, koska kuvia googlettaessa on tämän sivun puku ainoa josta edes kuva löytyy. Ja hauskaa puvussa on tuo väritys, sini-vihreää ei paljon muissa ole.

      Poista
    3. Aivan, ei näitä pukuja kai kovin paljon ole ja ehkei niistä vaan ole laitettu kuvia nettiin.

      Poista
  8. Minulla on lähes valmis Leppävirran puku. Itse en osaa ommella, mutta hyvä Pohjois-pohjalainen ystäväni teki sen minulle.
    Olen savolainen, mutta en Leppävirralta. Nilsiästä. Ja kun ei Nilsiällä ole omaa pukua päätin valita mielesimmän/kauneimman puvun Savosta...
    Vihreä-sininen kangas minulla.
    Tykkimyssy oli Vuorelman mielestä musta silloin kun sitä selvittelin.
    Halusin puvun valmiiksi viisikymppisjuhliini, no ne menivät jo (2015). Aivokasvain muuttaa ajatusmaailmaa... Kuusikymppisiini sitten...
    Oletko sinä/ tai joku muu tämän lukeva nähnyt mustalla tykkimyssyllä tätä pukua.
    Kiitos ihanasta luettavasta & kuvasta!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, enpä muista nähneeni mustaa myssyä Leppävirran puvun kaverina. Jahka kansalaisopiston piirit alkavat, kysäisen asiaa meidän pätevältä opettajalta. Tulen tänne kertomaan vastauksen.
      Hienoa, että olet valinnut meidän puvun itsellesi ja savolaisiahan tässä ollaan, joten ei se liene niin pitäjän päälle. Itsekin haluaisin kovasti Heinäveden tai Pieksämäen pukua itselleni.

      Aivokasvain kuulostaa pahalta, toivottavasti olet jo kunnossa. Elämällä on joskus taipumus järjestää yllätyksiä, niitä ikäviäkin. Tsemppiä!

      Poista
  9. Kiva oli lukea puvusta. Minä sain edesmenneen äitini Leppävirran kansallispuvun perintönä. Harmikseni pusero ei ollut samassa laatikossa joten kaipailen mallia tai kuvaa siitä ,että sellaisen voisi teettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienon perinnön olet saanut. Pitääkin joskus kuvata tuo pusero tarkemmin. Se on aika yksinkertainen peruspusero etuhalkiolla.

      Poista