Ja sitten sitä väriä elämään

Viime keväänä ostin Tapsalta (ku halvalla sain) pari kiloa puuvillalankaa, kilon punaista ja toisen tuommosta mikäliebeigeä. Ne ei mielestäni oikein toimineet yksivärisenä, joten neuloin raitatakin, jota piristin valkoisella. No, niitä lankojahan jäi vaikka kuin ja kun niistä ei kerta ole mitään iloa laatikon täytteenä, päätin kokeilla, josko se mikäliebeige sitenkin toimis yksvärisenä. Reunojen punavalkoisella yritin sitten piristää kokonaisvaikutelmaa ja tämmönen siitä tuli.

Toimivuudesta en ole niin varma enkä kyllä siitä värikkyydestäkään :). Tein takista tarkoituksella tuommoisen lyhykäisen. Mitoitus meni siinä mielessä nappiin että tästäkään takista ei tullut kittana. Minä siis opin, huomaan. Mutta toisaalta juuri tämä takki olisi voinut olla hieman tiukempi, varsinkin hihat.

En edes huomannut että ne löpsöttää noin, ennekuin katsoin näitä kuvia ja edessä vähän sama juttu. Auttaiskohan pyykkikoneessa pyörittely asiaa? Häätyy kokeilla.

Malli omasta päästä

Lanka Drops Cotton light (60/40) ja Cotton Time (valkoinen)

Menekki  n. 400 g

Koko m
Puikot  4 mm ja 3,5 mm

Muuta  3 nappia

Tyytyväisyydestä en ole aivan varma. Ehkä tämä toimii muutaman mekon ja tunikan kaverina.

Mulla olis tuota samaista lankaa punaisena tuommoisen pikkutakin verran. Saattas se sekin toimia yksivärisenä eli jospa siitä tekiskin sen naftimman version. Hm, viittisköhän. En kyllä oikein tykkää neuloa noin paksuilla puikoilla ja vielä puuvillasta. Toisena vaihtoehtona tuolla kuiskuttelee ohuen ohut ihana lanka ja kakspuolosen puikot. Saas nähdä kumpaan päädyn.

Mahtui tähän päivää sitä väriäkin, jota peräänkuulutin edellisessä postauksessa. Oltiin illalla katsomassa näitä ihanaisia väriläiskiä:

Voi miten kauniit mekot oli Värttinän tytöillä, oliskohan ne sen Feltfactionin tekemiä.

Työvoitto

Harvoin käy näin, mutta nyt pitää myöntää, että tämän neuletakin tekeminen alkoi jo maistua puulle. Innostuskin meinasi hiipua ja epäilin jo ettei se valmistu milloinkaan. Sekin vähän pisti tympimään kun väritys on niin syksyinen ja nyt kaipais vähän väriä elämään, ei sentään näitä kevään muotivärejä, mutta väriä kuiten.

Ostin muutama vuosi sitten Novitan sinistä Woolia halvalla. Niitä oli sen verran vähän, että yksväristä neuletta niistä ei olisi saanut, joten aika-ajoin mietiskelin mitä niistä tekisin. Viime syksynä sain kaverilta vanhoja ruskeita vuosikerta Floricoita noin puoli kiloa. Hyvä lankahan se, mutta just tuo ruskea kaipasi rinnalleen jotain muuta väriä piristykseksi. No laatikosta löytyi myös muutama kerä violettia Floricaa ja kun sinisen yhdisti näiden kahden kanssa, niin avot, niistä villatakki.

Takin malli oli muhinut jo pitkään mielessä; raitaosuus edessä ja hihansuissa, isot taskut, puolipitkä ja kyllähän siitä tuli aikalailla sitä mitä oletin. Mutta toteutus takkusi vaikka tein ihan mallitilkun ja kaavat, jotta välttyisin purkuhommilta. Hah!

Neuloin ensimmäisenä nuo etureunan raitakaitaleet, jotka jatkuvat jonkun matkaa takakappaleen puolelle. Ne näytti kauhian kapeilta, mutta ajattelin, että kai ne siitä levenee pingottaessa. Seuraavaksi neuloin ylhäältä aloittaen etusivukappaleet ja niiden jatkoksi taskut, jotka huolittelin i-cordilla. Poimin olkasaumoista takakappaleiden silmukat ja neuloin sen tehden säännöllisin välein lisäyksiä raitakappaleen reunojen kohdilla ja sivusaumoissa. Helmaan tein käänteen siten että neuloin yhden ainaoikein kerroksen, jotta saisin siistin käänteen ja sitten alavaran ruskealla langalla. Kun miehusta oli neulottu aloin uudelleen epäillä raitaosuuden leveyttä ja onneksi päätin sittenkin tehdä uudet ja leveämmät kappaleet, sillä takista olisi muutoin tullut auttamattoman kittana (as usuall).

Ennen hihojen neulomista kastelin ja pingotin ja ompelin valmiit kappaleet, jotta näkisin mikä siitä on tulossa. Ja voi luoja, että olikin hankala saada nuiden eturaitakappaleiden pituus samaksi kuin sivukappaleiden. Siinä sai turata aikansa, ennekuin keksin ommella niiden yhdyssauman siten, että kappaleiden oikeat puolet olivat minuun päin. Sillä konstilla saumasta tuli tosi siisti ja samalla tuli vältettyä se ettei tullut syötettyä jompaa kumpaa kappaletta enemmän. Hihat tein taas sillä hyväksi havaitulla Top down sleeve menetelmällä.

Poimin nappilistan silmukat suoraan reunasta, neuloin sileää ja tein alavarataitoksen kuten helmassa ja hihansuissa eli ainaoikein kerroksella ja sitten alavara sileää ruskeaa, ruskeaa siksi, koska sininen ei olisi ehkä riittänyt ja tuo vanha ruskea Florica oli huomattavasti tiukkakierteisempää ja siten ohuempaa kuin nuo muut langat. Kauluksen tein samaan malliin.

Malli omasta päästä
Lanka Novita Wool (n. 500 g) ja Florica (n. 30 g)
Koko m
Puikot  3 mm 
Muuta  8 nappia

Kuopus oli kuvaajana kun ikuistimme neuleen viime sunnuntaina. Se olikin ainoa kerta kun pistin nokkani ulos koko pääsiäisenä. Olin niin ankarassa taudissa etten heti kohta muista milloin. Vieläkin on ihan voipunut olo.

No olenko tyytyväinen? Olen ja kunhan tuo on vähän aikaa pois silmistä, ehkä siitä jaksaa taas iloita. Tein takkiin ihan tarkoituksella saumat, jotta saisin ryhdikkäät taskut ja se kannatti. Napit menee ehkä vaihtoon, mutta siihen asti mennään noilla. Huomasin muuten, että tuossa takissa on jotain harrasta; eikö nuo eturaidat ole vähän niinkuin papin stoola ja väreissäkin on jotain liturgista :)

Arvattu on

Alunperin olin suunnitellut suorittavani arvonnan tämän viikon alussa, mutta olen ollut niin reporankana ja pari päivää ihan petipotilaana, ettei siitä tullut mitään. Nyt tässä jotenkuten jaksaa keikkua tolpillaan, joten eikun arpomaan.

Yli 70 vuoden takainen mainoskieli jätti aika paljon tulkinnanvaraa ja joissakin mainoskuvissa tai paremminkin piirrustuksissa ei löytynyt kovin kummoista aasinsiltaa itse tuotteeseen. Ja joissakin mainoksissa kuten tässä ensimmäisessä on kieltämättä aika suorasukaista kielenkäyttöä.

Kuva 1. Tämä kuva sai kaikkein eniten erilaisia vastausehdotuksia. Ehdotettiin kirje-, sihteeri- ja konekirjoituskurssia, kauppaopistoa, sanelu- ja kirjoituskonetta, kynää, kynsilakkaa, hammastahnaa, deodoranttia ja saippuaa.

Ja kuten Kaisa arvasi, tässä valiteltiin pahan hajuisesta sihteeristä. Ei tuo nyt ihan deodorantti ole eikä saippuakaan, mutta hajunpoistaja kuitenkin eli kyllä minä ne oikeiksi vastauksiksi tulkkaisin. Mutta onneksi tämä ei ole tietokilpailu :) Semmonenkin olisi kiva järjestää joskus.

Kuva 2. Tämä olikin helppo. Minen muuten huomannu tuota kahvikupia tuossa mainoksessa, kun kuvasin sitä, mutta te selvästikin huomasitte. Suurin osa ehdotti kahvia mutta oli siellä Hangonkeksiä, pastillia ja deittipalstaakin :). Tämä on kuulkaa oikein olympiakahvia, sillä eletään vielä siinä uskossa että kisat pidetään Helsingissä seuraavana kesänä eli vuonna 1940.

Kuva 3. Tämä kuva taas keräsi paljon erilaisia vaihtoehtoja, kuten esim. deodorantti, vartalotalkki, naisten pukuja, alusasuja, korsetti, peruukki, rintaliivit, hajuvesi ja muotipukineliike. Neljä vastaajaa oli ehdottanut myös terveyssiteitä, joista siis oli kyse.

Ajatella, että jo 30-luvulla on ollut poishuuhdeltava terveysside. Varmaan suurin osa suomalaisista käytti vielä tuohon aikaan ulkohuussia, joten kyseinen ominaisuus ei varmaan ole ollut kovin kummoinen myyntivaltti.

Kuva 4. Tämä oli ehdottomasti kaikkein hankalin tulkattava. Mainoksen laatijalla on ollut aika lennokkaat ajatukset eikä siis ihme ettei kukaan osunut oikeaan. Aika paljon tarjottiin siivoukseen liittyviä juttuja, kuten mattopiiskaa ja -mikkoa, pölynimuria, harjaa+kihveliä, siivousvälineitä, mäntysuopaa ja pyykinpesuainetta. Myös asumiseen liittyviä juttuja ehdoteltiin kuten arkkitehdin palveluja, yhteisöasumista, asuntoa ja kerrostaloa. Mutta ylläri ylläri, kyse olikin sähköliedestä ja nimenomaan Strömbergin sähköliedestä :)

Kuva 5. Tämäkin kuva oli yllättävän hankala arvattava ja vain kaksi osui oikeaan. Ehdoteltiin karamelliä, vitamiineja, kalanmaksaöljyä, voita, eloveenaa, leipää ja varsinkin näkkileipää sekä pierutyynyä. Pojalla olis kyllä melko mellevä pierutyynyilme mutta nämä iloiset kasvot ilmaisivatkin muka hammastahnaa :)

Ai että olikin hauska lueskella teidän vastuksia eli kiitos niistä ja kun tuossa äiti tuli sopivasti käymään, laitoin hänet onnettaren virkaa toimittamaan ja tadaaa pussista nousi

Hiljan nimilappu. Onnittelut Hilja!

Ja kun näiden vanhojen mainosten makuun on päästy niin laitetaan sellaisen kera myös pääsiäistoivotus

eli aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Arvuutellaanpas taas

eli on jälleen se aika vuodesta, kun juhlitaan blogivuosia. Tässähän ollaan jo kohtuudella vanhoja kun kuudes vuosi lähtee käyntiin. Tahti on vähän hiipunut alkuajoista ja välillä kehtuuttaa kovasti tämä päivittäminen, vaan haitanneeko tuo.  Arpajaisetkin ajattelin jättää väliin, mutta sitten keksin mielestäni niin hauskan idean että antaa mennä.

Selailin tässä päivänä muutamana vuoden 1939 Kotilieden vuosikertaa ja siellä oli niin mainioita mainoksia, että päätin koota niistä arvauskisan. Siis arvatkaapa mitä seuraavissa kuvissa (klikkaamalla suurenee) mainostetaan!

Kuva 1:

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuva 5.

Voittaja arvotaan viikon 13 alussa ja palkintona on kaksi neulekirjaa.

Arvoisat vierailijat huomio! Osallistukaa :)

Jos ei mittään, niin tokhan jottain

eli ei ole kovin kummoisia tuotoksia valmistunut viime aikoina. Suuritöinen (onhan se kun purkaa ja neuloo, purkaa ja neuloo) villatakki odottelee tuolla hihoja. Jossain vaiheessa epäilykset neuleen onnistumisesta olivat aika masentavat, mutta eiköhän siitä jotain syntyne.

Kuvassa olevat kappaleet on jo koottu liiviksi, joka siis odottelee niitä hihoja. No, toivottavasti minä tällä viikolla pääse niiden kimppuun. Tekisi niin mieli aloittaa kevätneule vähän vaaleimmista langoista, mutta tuo on saatava ensin valmiiksi. Voipi kyllä olla, että napinmetsästykseen menee taas oma aikansa eli Kuopion reissu edessä.

Tässä joutoajalla, siis sillä mikä on jäänyt kun en ole tarttunut härkää eli hihoja sarvista, olen neulonut yhet kärjestä aloitetut tiimalasikantapäiset sukat

kakkosen puikoilla Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle langalla neuloen. Tästä samaisesta langasta neuloin joku aika sitten sormikkaat, joita olen käyttänyt ahkerasti. Ja sen kyllä huomaa. Lanka nöyhtääntyy hupaisasti ja nyt näyttää siltä niinkuin sormikkaisiin olisi alkanut muodostua harmaata homekasvustoa. Kaikki jotka ovat olleet joskus mansikkapellolla töissä tai muuten vaan poimimassa tietävät miltä sellainen näyttää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan homehtuvatko nämä sukatkin. Vuoden päästä vois taas tehdä sellaisen ennen/jälkeen postauksen näistä sukkalangoista.

Ja toinen joutoaikatekele on tämä suojapussukka/palli, jonka virkkasin ontelokuteesta palapelimattopaloille, jotka ostin neuleiden pingotusalustaksi täältä. On muuten kätevät palat, testattu on.

Kannen kiinnityssysteemi on vielä mietinnässä. Jahka ehtisin sinne nappikauppaan, niin hommaisin 9 suurta nappia, joilla saisin tuon kannen pingotettua paikoilleen, siksi nuo renksulatkin on tuossa. Vaan jos se ei toimi, niin ehkä sitten vetoketju. Olipa aika fyysistä vääntämistä tuo virkkaaminen. Taitaa jäädä meikäläiseltä tekemättä se suuri, pyöreä virkattu matto, josta olen haaveillut.

Kesäpaikkasukat

Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi käännämme katseen kohti pohjoista. Entivanhaan saamelaisilla oli tapana asua kesät ja talvet eri paikoissa. Kun istuu meidän suvun Kesäpaikan rappusilla eteen avautuu kapeahko nuoramainen kaitale Inarinjärveä ja sen takana Mahlatti eli Inarin suurin saari. Maisema on piirtynyt varmaan yhden jos toisenkin sukulaisen sielunsyvyyksiin. Niin minunkin.

Viimeksi kun vietimme siellä kaunista kesäiltaa, maisema oli niin maalauksellinen että pakkohan se oli yrittää ikuistaa valokuvaan ja hyvin siinä onnistuttiinkin. Kuva on ollut meidän seinällä jo vuosia ja nyt kun serkkutyttö täytti pyöreitä, teetin myös hänelle samanlaisen. Ja me kun olemme tällaista kylmäkoipista sukua, mukaan piti neuloman myös villasukat. Mielessä pyöri hienot suunnitelmat just kuvan värisitä sukista vaan eipä tältä kylältä löytynyt ihan sitä mistä haaveilin, mutta jotain sentään.

Ja ihanhan tuossa ois melkein samat värit ja raidat niinku; Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas, Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas...

Sukat on ihan perussellaiset resorivarsilla, neulottu kakkosen puikoilla Austermann Stepistä ja Katia Laine Nylonista. No enpä hoksannu punnita, mutta jotain 50-60 grammaa meni näihin 37-38 kokosiin sukkiin. Ja sitten tapahtui vielä tallainen arkipäivän neuleihme; tuli ihan vahingossa symmetrinen raidoitus molempiin sukkiin.

En millään muotoa yrittänyt moista, mutta niin vain kävi. Melkein tekis mieli itsellekin neuloa samanmoiset, jotta näkis voiko ihme toistua ja muutenkin. Oishan se kiva haaveilla pohjosen reissusta Kesäpaikkasukissa, sillä edellisestä kerrasta on jo kovin pitkä aika. Kuinka ne vuodet niin joutuin menee..

Joko on yö puolessa, nälkä suolessa?

kysyy karhu Heikinpäivänä eli tänään Kesälahtelaisten mukaan. Ympäri maata on uskottu, että Heikki talven selän katkaisee ja sehän sopii. Joten tämä olis niinku Wiikon Wanha pitkästä aikaa ja kun kerta Heikistä on puhe, niin Heikistä tieten kuvakin.

Ensimmäinen kuva(t) on vuodelta 1986. Olemme tulleet muutama päivä sitten poikavauvan kans synnytyssairaalasta kotiin. Rupesin ottamaan kuvaa vauvasta ja isosisko toimi innokkaana assarina. Hän järjesteli viltille pikkuveljen viereen väriin sopivia pehmoleluja ja kun homma näytti hyvältä aloin näpsimään kuvia, mutta siskopa nosti viltin reunat ylös ja ikäänkuin paketoi pikkuveljen :)

Mitähän lie ollut mielessä. Ehkä hieman mustasukkaisuutta mutta ei kyllä kovin, sillä heistä tuli oikein sopuisia sisaruksia. Kuvassa näkyy uusi matto, jonka kudoin Heikkiä odottaessani. Asunto on vaihtunut nuista ajoista muutaman kerran, mutta kuten eilispäivänä otetusta kuvasta näkyy, matto on edelleen meidän lattialla.

Kuvista voisi päätellä, että värit on vaalenneet (harmaat ja haalenneet) mutta se on vain harhaa tai sanottasko kuvaajan taitamattomuutta. En siis saanut säädettyä kuvan värejä kohdilleen. Matto on kudottu mummovainaan ja äidin leikkaamista räsykuteista ja mahdollisesti myös omaleikkaamista. Minulta se homma ei kyllä käynyt niin näpsäkästi kuin tuolta tehokaksikolta.

Hyvää Heikinpäivää kaikille ja eritoten Heikeille, sille omalle varsinkin!