Vauvaneuleita

on sitten ihana neuloa. Ne on niin pieniä, somia ja nopsatekoisia. Minä olen jo vauvani tehnyt, mutta onneksi niitä syntyy muille niinkuin esim. ystäväpariskunnalle, jotka saivat tyttövauvan viikko sitten eli saa hyvän syyn neuloa. Aloitin nutun neulomisen ennen vauvan syntymistä eikä ollut tiedossa kumpi sieltä tulee. No ajattelin, että tehdäänpä sellaisista väreistä jotka sopivat sekä tytölle että pojalle, vaikka onkohan sillä loppujen lopuksi niin suurta merkitystä. Ja ajattelin myös että nytpä on kätevä keino päästä eroon kirjolangasta, jossa oli kyllä kauniit värit, mutta yksvärinä neulepintana se ei näyttänyt kovin kummoiselta. Valkoisen kanssa yhdistettynä siitä tuli mielestäni aika kivannäköistä pintaa.

Malli Dropsin vauvanuttu Lanka Austermann Step ja Sandnes Lanett Menekki n. 120 g Koko 1-3 kk Puikot 2,5 mm pyöröpuikot

Muokkasin mallia sen verran, että tein hihoihin hiukan enemmän leveyttä eli ohjeesta poiketen loin hihaa varten silmukat ja neuloin niillä muutaman kierroksen ennekuin yhdistin sen kaarrokkeeseen. Samoten tein hihan toisella laidalla ja jottei tulisi saumoja, silmikoin hihan sisäsumat. No ihan ilman saumoja ei selvitty, sillä kainalon alle tuli parin sentin mittaiset saumat. Lisäksi tein molempien hihojen kohdalla kolme lyhennettyä kerrosta, jotta sain kauluksen aukon hieman pienemmäksi. Lopuksi vielä virkkasin kauluksen reunukseen yhden kerroksen kuroakseni väljältä näyttänyttä kaulusta vielä pienemmäksi. Muuten oli kerrassaan mainio malli, mutta tulikohan siitä vähän leveä, en tiedä kun taitaa olla vielä hiukan iso omistajalleen. Neule toimisi myös toisinpäin.

Ostin jo vaaleanpunaiset napit, mutta ompelin sittenkin nämä varastosta löytyneet kun ne sopivat niin hyvin väreihin.

Nutun lisäksi neuloin perinteisen kypärämyssyn, johon katsoin suuntaa-antavat ohjeet Käspaikasta.

Malli Kypärämyssy (Käspaikka) Lanka Sandnes Lanett Menekki n. 30 g Koko pieni Puikot 2,5 mm
Tuossa mallissa on harmittavan paljon saumoja. No takasauman olisi saanut silmikoimalla jos olisi älynnyt aloittaa se apulangalla. No sain minä niistä ihan siistit, mutta seuraavalla kerralla taidan kokeilla sitä norjalaista mallia, josko siihen tulisi vähemmän saumoja.

Jaana nukke poseerasi taas oikein mallikkaasti :)

Kuluttajain-lehdestä osa 1

Jokunen aika sitten meillä oli töissä mielenkiintoinen tiedonhakutehtävä. Asiakas halusi löytää tietyn runon, jota äitinsä oli lukenut joskus 30-40-luvulla. Aikahaarukka oli melko suuri, mutta onneksi hän kuitenkin tiesi missä lehdessä runo oli, nimittäin Kuluttajain-lehdessä (edistysmielisen osuuskauppaväen äänenkannattaja). No niitä lehtiä selaillessa ei voinut olla kuvaamatta muutamia juttuja, joten niistäpä saa mukavia Wiikon Wanhoja. Ja tässä ensimmäinen.

Tämä vinkkijuttu meille neulojille oli jossain 40-luvun alun lehdessä, ilmeisesti pulavuosilta. Aivan käyttökelpoinen idea, mutta tulisikohan enää näinä lankakylläisinä päivinä toteutettua.

Tyttösukat

Kävimme kesällä etelässä sukuloimassa ja samalla reissulla piipahdimme kummipojan vaimon valmistujaisissa. Silloin ei ollut mitään viemisiä, joten lupasin neuloa ja toimittaa hänelle sukat myöhemmin. Ja nyt on se myöhemmin. Vaan ennekuin pistän sukat pakettiin, pitihän ne ikuistaa eli kipaisimme laiturille kuvaamaan.

Aluksi sukista piti tulla Miljat, mutta muutaman sentin jälkeen tulin toisiin aatoksiin ja aikani pähkäiltyä syntyikin uusi malli. Kyllähän se vähän Miljaa muistuttaa, mutta saakoot ihan oman nimensä eli Joanna lahjan saajan mukaan :)

Malli oma eli Joanna-sukat (ehkä rustaan ohjeen myöhemmin)
Lanka Austermann Step Classic
Menekki n. 80 g
Koko n. 38-39 (varren alussa 60 s., nilkassa 56 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Tämä oli kyllä helppo malli, simppelit pitsiraidat edessä, takana ja sivuilla, niiden välillä 2 o, 2 n, 2 o. Tuo sivussa olevan pitsiraidan jakaantuminen kantapään kohdalla vaatii vielä hiomista. Ehkä nuo kantapään jälkeiset kavennukset olisi pitänyt tehdä tuon pitsikuvion reunassa olevan nurjan silmukan kohdalla. No, ei auta kuin kokeilla, josko se toimisi. Ja ihan mielelläni sen teenkin.

Tämä meidän lähellä ( 50 m) oleva laituri on kylän yleinen eli sinne voi "parkkeerata" isommatkin laivat ja pollaritkin on sen mukaiset :)

Vesi oli hauskasti eri värinen eri puolilla laituria, toisella sinivalkoharmaa, kuten tuosta toiseksi ylimmästä kuvasta huomaa ja toisella puolen harmaa.

Ja nyt on tilanne ettei puikoilla ole mitään neuletta vaan jospa minä jo huomenna saisin aloitettua sen vauvaneuleen

Kohtaamisia isolla KOOLLA

Olimme avokin kanssa alkuviikosta lomailemassa kainuussa minun lapsuusmaisemissa. Tiistaina laskettiin kanootti ihan itärajan pinnassa oleville Karttimojärville ja lähdettiin meloskelemaan.

Ilma oli mainio, maisemat kauniita ja voi sitä hiljaisuutta.

Reitti koostui useammasta pienestä järvestä, jotka olivat yhteydessä toisiinsa kapeiden suoreunasten uomien välityksellä. Viimeisin, mielenkiintoisimman oloinen järvistä oli jo rajavyöhykkeellä, mutta eipä päästy sinne asti, sillä juuri kun olimme kääntymässä kapeaan uomaan, näin vedessä jotakin outoa. Mitä kummaa, monta karvaista pyöreää korvaa uiskenteli uoman mutkassa sadan metrin päässä meistä. KARHUJA, perkele!!!! Tarkemmin laskettuna KOLME KARHUA!!!

Herra jee, että minä säikähdin ja ihan tosissaan. Yritin heti kääntää kanootin ja lähteä melomaan pakoon, kun avokki vaan aneli, että elähän nyt, kuvataan niitä ensin.

No hän antoi kameransa laulaa (onneksi siinä on pitkä putki, jolla zoomata) ja minä likka käänsin kanoottia vimmatusti. Välillä uskaltauduin katsomaan nallukoiden rantaleikkejä, mutta kyllä hirvitti.

Vaikka eipä kai meillä mitään hätää ollut. Vaikutti siltä etteivät nämä köllykät edes huomanneet meitä, tulimme nääs tuulen alapuolelta ja kaipa se tuuli vei niin äänet kuin hajutkin mukanaan. Olin kyllä laulellut koko ajan meloessa, sillä lähellä olevan erämatkailuyrittäjän mukaan saattaisimme nähdä karhuja näissä maisemissa. Ja minä kun luulin, että hän vain juksasi meitä, höh.

Kaikki karhut olivat isoja, mutta jotenkin vaikutti, että tuo vaalea olisi ollut emo ja nuo tummat poikasia. Ainakin sillä oli hyvin äidilliset otteet :)

Tässä kuvassa heinikko alkaa jo peittää näkyvyyttä, mutta kyllä siitä karhun erottaa.

Olimme jo meloneet muutama sata metriä poispäin, kun avokki sai houkuteltua minut vielä palaamaan näyttämölle tosin sillä ehdolla, ettei menty niin lähelle kuin alussa.

Kuvista ei tullut kovin kummoisia kun etäisyyttä oli jo aika paljon, mutta verkkokalvolle taltioitui huikean hieno näkymä; kaksi vekkulia veteli karhunpainia ihan rauhassa suon laidalla vaikka kuinka kauan.

Ja tässä tämä kylmähermoinen valokuvaaja, jota ei ainakaan hätähousuksi voi mainita (niinkuin ehkä erästä toista :)

Vaan olipa se kyllä hieno kokemus. Näin jälkikäteen pistää hymyilyttämään koko seikkailu ja voihan se olla, että tämä oli niitä once in the lifetime kokemuksia, joita ei tule enää toista kertaa minun kohdalle. Ja ehkä hyvä niin :)