AnniKainen puikoissa

Herkkulankaa(ko)

2012-01-28T19:10:00.001+02:00

Kävimme joulukuun alussa tyttöporukalla Tallinassa ja kaiken muun lisäksi ehdimme käydä myös lankaostoksilla Karnaluksessa.

Ajattelin, että nyt kun halvalla saa niin ostanpa villatakkilangaksi jotain herkkua ja semmoiselta vaikutti Austermannin Merino Silk. Langat odottelivat kiltisti komeron nurkassa kunnes olin saanut a) muut neuleet neulottua ja b) mallin suunniteltua.

Lanka oli olemukseltaan melkein samanlaista kuin TeeTeen Primavera, josta neuloin aikanaan villatakin itselleni. Siittä tuli vähän iso, joten annoin sen äidille, jolle se istui paljon paremmin. Tästä viisastuneena neuloin tällä kertaa ihan mallitilkun ja se kyllä kannatti.

Aloitin neulomisen ylhäältä Tuulian malliin, mutta hihat tein vasta jälkikäteen You Tubesta löytyneen kaksi osaisen Top-Down Sleeve ohjeen mukaan. Mainio paikka tuo juutuup. Tai oikeastaan neuloin miehustaa jonkun matkaa kainalon alle ja varmistaakseni langan riittävyyden, neuloin hihat tässä vaiheessa valmiiksi. Sain niistä oikein hyvin istuvat eli kyllä käytän tätä tapaa toistekin.

Malli omasta päästä
Lanka Austermann Merino Silk
Menekki n. 530 g
Koko M
Puikot 4 mm (miehusta ja kauluksen keskiosa), 3,5 mm (nappilista ja kauluksen alku), 4,5 mm (kauluksen loppu)

Mallineule on yksinkertaista, oikealla puolen kaikki oikein ja nurjalla yks oikein, yks nurin. Nuissa pitkittäisraidoissa olevat nypykät ovat tarkoituksella littanoita, siis eivät sellaisia terhakoita pallukoita niinkuin yleensä. Ajattelin että sellaiset todennäköisesti litistyisivät selkäpuolella.

Lanka oli aivan mahdottoman ihanaa neulottavaa. Tuntui että neule edistyi kuin itsestään, tosin siihen vaikutti myös se, että nyt on ollut joutilasta aikaa ja innokasta asennetta. Tässä ylhäältä alas neulomisessa on monta hyvää puolta, esim.se ettei tule ommeltavia saumoja ja se, että neuletta voi sovittaa matkan varrella. Toisaalta huono puoli on se, että loppuvaiheessa koko neule pyörii sylissä. No näillä pakkasilla se oli vain hyvä juttu, mutta

kuinka ollakkaan, tämä herkkulanka näytti nyhjääntymisen merkkejä. En tiedä erottuuko se tuosta yllä olevasta kuvasta (klikkaamalla isommaksi), mutta siellä täällä on havaittavissa sellaista vaaleaa nukkaa ihan niinkuin neuletta olisi vedetty pitkin pölyistä lattiaa. Onko se sitten silkkiä vai kasmiriä joka tunkee pintaan, en tiedä. Hitsi, saahan nähdä kuinka se pidossa pahenee. Ja sekin jää nähtäväksi venähtääkö neule kuinka paljon. No pituudessa se ei haittaisikaan.

Olin tainnut ladata aika paljon toiveita tämän neuleen suhteen, mutten osaa sanoa olenko sittenkään ihan tyytyväinen lopputulokseen. Siinä mielessä kyllä, että takki on aivan ihanan tuntuinen päällä. Mallista (neule) tuli vähän pliisu ja toisesta mallista on tullut punkero. Totta haastoivat vuosi sitten kun sanoivat, että viidenkympin jälkeen ihminen alkaa lihomaan. Syön ja liikun samanverran kuin ennenkin ja paino vaan nousee ja rinnat kasvaa, plööh. Tarttis kai tehrä jotain, jos ei muuta niin ruveta neulomaan vähemmän tyköistuvia neuleita.

Huoneentauluista

2012-01-23T18:28:00.000+02:00

Muutama vuosi sitten pidin kuva-arvoituksen, jonka takaa paljastui isotätini 1920-luvulla tekemä huoneentaulu.

Ilmeisesti noiden postausten perusteella sain yhteydenoton taiteilija Mirka Hokkaselta. Hänellä on meneillään mielenkiintoinen huoneentauluprojekti, josta enemmän tietoa täällä.

Käykää ihmeessä vastaamassa kyselyyn, jos omistatte huoneentauluja tai jos olette nähneet niitä jossain tai jos niihin liittyy omakohtaisia muistoja tai jos muuten vaan olette kiinnostuneita. Minäkin kävin :)

Jottei sormet paleltuis

2012-01-15T16:03:00.001+02:00

Solveig Hisdalin iki-ihanassa kirjassa Kuviot silmukoiksi - nostalgisia neuleita on semmoinen neulottu muhvi, johon oli jälkikäteen virkattu erisävyisiä röyhelörivejä. Tuumin aikanaan, jotta onpas mainio tapa uppottaa pienet lankanöttöset kuleksimasta kaapin kätköistä ja tekaisin samalla tyylillä moniaita rannekkeita. No, tässä tapauksessa kävi sitten niin, että pienten lankanöttösten sijaan kaapin kätköihin jäi kuleksimaan hieman suurempia rannekkeita. Olihan ne kivan näköisiä, mutta ei niille oikein käyttöä ollut ja muutamat olivat vähän liian tiukkojakin. Aina silloin tällöin mietiskelin, jotta mitä niille tekisi, kunnes viime syksynä päätin kokeilla josko ne toimisivat lapasten tai sormikkaiden ranteina. Niinpä ostin kolmillle rannekkeille langat ja aloitin hommat vaaleimmasta päästä.

Sain ekan sormikkaan peukaloa vaille valmiiksi joskus marraskuussa ja sitten se jäi jouluneuleruuhkan jalkoihin. Viime viikolla ajattelin, jotta nyt täytyy tehdä se toinenkin valmiiksi ennekuin syvennyn niihin herkkulankoihin. No, sieltähän se toinen ranneke löytyi ja eikun neulomaan. Kun aloin vertaamaan peukalon paikkaa huomasin, että hitto soikoon rennekkeet eivät olleetkaan samanväriset. Äääh! No eihän siinä hirmuinen homma ois ollut purkaa, mutta neuloinpahan vaan menemään. Ajattelin, jotta jospa sitä ranteiden värieroa ei huomais, mutta kyllä sen huomaa.

Kävin sitten ostamassa toisen kerän vaaleaa Woolia ja neuloin toisetkin sormikkaat, kun kerta olivat niin kovin tuloillaan. Mutta ei ollut vieläkään hyvä. Rannekkeet olivat mielestäni liian pitkät. Ainakin minun käsillä ne oli vähän hankala vetää käteen, kun olivat peijakkaat niin tiukatkin, siis ne rannekkeet. Mutta kun oli alettu ähräämään (luulin että tämä olisi ollut nopsa neuletyö), niin ährättiin sitten oikein kunnolla. Lyhensin molemmat rannekkeet ja virkkasin noihin lyhempiin tuollaisen nirkkoreunan ja toisiin ihan tavallisen huolittelun.

Ja kyllähän nämä ihan sormikkailta näyttävät, oikeastaan aika kivatkin. Muttamutta, valkoinen on aika arka väri käsineisiin. Woolihan on konepestävää ja taitaa olla sekin lanka, jolla ranneosa on neulottu, mutta noista raitavirkkauksista en tiedä. No, minullahan on nyt neljä ylimääräistä lyhyttä ranteenpätkää, joten eikun koepesuun jossain vaiheessa. Voi nimittäin olla, että nämä menevät ehkä lahjavakkaan ja silloin täytyy kyllä osata sanoa kuinka ne pestään.

Malli perussormikkaat rannekkeihin, joissa on virkatut raidat
Lanka Novita Wool käsiosassa, ranteissa mitäsunsattuu
Menekki n. 6o g (kämmenosaan 50 g)
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Sieltä kaapin kätköistä löytyi myös keskeneräiset joululahjaksi tarkoitetut Leppävirta lapaset. Neuloin nekin valmiiksi. En tehnyt peukaloita mallin mukaan vaan uskaltauduin muokkaan perinneneuletta, hui sentään :)

Malli Leppävirta lapaset Kotiliesi, nro 24, 1927
Lanka Novita Nalle
Menekki n. 7o g
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Langalla on näköjään suuri merkitys lopputulokseen. Hyvät tuli näistäkin muttei läheskään niin hyvät kuin niistä aiemmista, karstalangalla neulotuista lapasista.

Hitaat sukat

2012-01-09T15:48:00.000+02:00

Enpä muista, että sukan kutominen olisi ennen tuntunut näin työläältä ja hitaalta kuin nyt. Nämä pistettiin puikoille jo marraskuun lopussa ja nyt vasta valmistuivat. Tosin ehdin siinä välissä neulomaan muutakin, kun nämä eivät kuitenkaan olisi ehtineet pukinkonttiin jonne olivat matkalla. Malttaiskohan näitä säilöä ensi vuoden konttiin :)

Malli Pomatomus by Cookie A.
Lanka Novita Tico Tico
Menekki n. 65 g
Koko n. 37
Puikot 2 mm sukkapuikot

Malli oli ihan mielenkiintoinen neulottava, mutta hitaaksi sen tekivät ohuet puikot ja lanka sekä tiukka käsiala. Ja se että minä pöljä neuloin sukan pohjan oikeat silmukat kiertäen. No ehkä sukista tuli silläviisiin kestävämmät, mutta voi kun olikin hidasta. Tein alunperin kärkeen nauhakavennuksen, mutta se näytti kummasti toispuoleiselta, vaikka varmasti oli kohdillaan eli keskellä sukkaa. Olisko ne kierretyt silmukat tehneet sen kiertovaikutuksen? No, tein sitten varmuuden vuoksi tavalliset sädekavennukset kärkiin. Lilluttelin valmiita sukkia huuhteluainevedessä ja se kyllä poisti kieroilut eli ois kai se nauhakavennuskin asettunut aloilleen.

Nämäkin sukat istuu kyllä hyvin jalassa, mutta ehkä kantalapussa saisi olla hieman enemmän pituutta. Näyttää vähän höpsöltä kun tuo terän kavennusosa on niin lyhyt.

Mutta voi olla, etten tee enää toisia Pomatomuksia. Olen kyllä hyvä hermoinen (välillä liiankin), mutta en jaksa nyhjätä sukkien kanssa ikuisuuksia.

Lopuksi jotakin kummallista. Meidän joulukuusi rupesi puskemaan kerkkiä!

Sillä sitä ei ole vielä raskittu heittää ulos. Vähän aikaa kun odotellaan niin saadaan korjata kerkkäsatoa ja tehdä niistä vaikka juomaa. Ihan ovat syötäviä, maistoi juuri :)

Parhaita pastilleja, osa 1

2012-01-06T13:36:00.001+02:00

Yritän tänä vuonna olla hieman tunnollisempi näiden Wiikon Wanhojen kanssa. Wiikon Wanhat ovat siis katsaus menneisiin aikoihin ja muistoihin; valokuviin, lehtiin, kirjoihin, käsitöihin, mihin milloinkin. Aloitan tämän vuoden esittelemällä 30-luvun tyylikkäitä Fazerin makeismainoksia ja tässä niistä ensimmäinen:

Näin samantyylisen mainoksen ensimmäisen kerran mainiossa PopuLAARI-blogissa viime keväänä. Kohta sen jälkeen töissä tuli tiedonhakutehtävä, jossa etsimme asiakkaalle tiettyä runoa Kuluttajain-lehdistä (edistysmielisen osuuskauppaväen äänenkannattaja, 1916-1957). Selattavina oli useampi vuosikerta ja sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista mm. nämä tyylikkäät makeismainokset. Fazerin salmiakki on tullut markkinoille 1938, mutta tämä koko vuoden kestänyt mainoskampanja oli muistaakseni vuoden 1939 lehdissä.

Vuodenvaihteessa

2012-01-02T11:11:00.001+02:00

on tapana kerrata menneitä, mutta koska analysointi kehtuuttaa, annan kuvan puhua puolestaan. Kollaasissa kaikki menneen vuoden neulomukset:

Kovin oli sukkavaltaista. Ei valmistunut hailuotolainen viime vuonna, mutta jospa tänä vuonna kumminkin. Toiveissa/suunnitelmissa myös itselle villatakki Virosta ostetuista herkkulangoista sekä ohuenohut pitsihuivi ja toki paljon muutakin, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Huhhuijaa

2011-12-30T16:43:00.006+02:00

olipas joulu! Tuli koettua tunteiden koko skaala ja nyt on hieman voipunut olo.

Mutta kuusi oli kaunis, ruoka hyvää, vieraat odotettuja ja lautapeliseura mainiota.

Aloitin joululahjojen teon hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta yhdet sukat ja yhdet lapaset jäivät kesken. Niin ja yksi onneton koiruus. Mutta laitetaan tähän alkuun parit sukat.

Tico ticosta neulotut Lindsayt päätyivät kuopuksen pakettiin. Nämä, niinkuin ne edellisetkin samalla ohjeella neulotut sukat on hieman muokattu.

Näistä tuli niin kivat, että meinasin neuloa esikoisellekin samanlaiset.

Mutta sitten yritin olla vähemmän tylsä tyyppi ja valitsin hänelle toisen eli Pomatomus-mallin. Yhdistelmä ohut lanka, ohuet puikot, tiukka käsiala ja kierretyt silmukat saivat aikaan sen, etteivät sukat valmistuneetkaan ajoissa. No ei hätää, laitoinpa niiden sijaan pakettiin Siiri-sukat. Ja vävypojalle neuloin harmaat Herrasmiehen sukat.

Tein myös kolmet tossut pukinkonttiin, mutta niistä en ottanut edes kuvia (kun tulivat niin tylsännäköiset). Tässä talossa on käynyt niin, että kaikki joutonöttöset on aikaa sitten neulottu tossuiksi ja niinpä on havaittavissa lievää materiaalin puutetta. No saahan sitä tietty kaupasta lankaa, mutta nytkin kävi niin, että ostin sitten mahdollisimman paksua lankaa ja ei sellaisesta tule niin kivaa jälkeä kuin useamman langan yhdistelmästä.

Ja sitten se onneton koira. Kirjastoon tuli jokunen aika sitten hauska neulekirja Muotovaliot, neulo oma koira (Sally Muir & Joanna Osborne). Ajattelin ilahduttaa kärsivällistä ja ihanaa ohjaajaani, joka sattumoisin on koiraihminen, neulomalla hänelle kannessa olevan suloisen länsiylämaan terrierin.

Olisin kaivannut ohjeisiin hieman enemmän selkeyttä, sillä välillä niissä oli aikalailla tulkinnanvaraisuutta (tai sitten olen huono ohjeidenlukija, tunnustan). Mielestäni ompelin vatsakappaleenkin ihan ohjeiden mukaan, mutta koiran takapää ja rinnus näyttävät tosi kummallisilta, päästä puhumattakaan, joka on kuin eri kaliperiä. Koira näyttää länsiylämaan terrierin ja lassien yhdistelmältä :)

Otus oli niin koominen, etten ilennyt antaa sitä lahjaksi. Uutta en ehtisi neuloa, joten tein sitten hätäratkaisun; otin pään pois ja liimasin sen puukeppiin ja kas, siitähän tuli koirapäinen kukkakeppi. Sellofaaniin kääritystä lahjapakkauskuvasta ei aamuhämärissä tullut kovin kummoista.

Lahjan saajaa nauratti kovin (toivottavasti positiivisessa hengessä :). Minulle jäi siis päätön koira ja koska sillä ei tee mitään, päätin neuloa sille suuremman ja paremman pään.

No, tulihan se pää, mutta vieläkin liian pieni eli ei tule muotovaliota, ei tekemälläkään. Ajattelin, että tilanteen voisi vielä pelastaa neulahuovuttamalla villaa koiran ympärille, vaan eipähän tältä kylältä vaaleaa villaa löytynyt ja itsellänikin on vain harmaata ja värillistä. Niinpä tämä silmätön, nenätön hurttayksilö jää odottamaan uutta tulemistaan laatikon kätköihin.

Hyvää Joulua

2011-12-23T16:52:00.000+02:00

Kotiliesi N:o 24, 1927

2011-11-29T16:34:00.008+02:00

"Viime aikoina on erilaisten villalankatöitten valmistus kotitarpeiksi tullut yhä enemmän käytäntöön ja samalla virinnyt erityinen vanhojen mallien harrastus. Kansanomaisena mallina esitän erään lapasen mallin Leppävirran sydänmaalta.

Luulen jokaisen voivan mallia seuraten neuloa lapasen, sillä se on helppoa kuvan mukaan.

Tällaiset somat lapaset ehtii nytkin vielä ennen joulua valmistaa.

Nykyjäänhän urheillaan ja jokainen niitä tarvitsee.

On niistä sekin etu, että voimme käyttää lankojemme tähteitä lapasien neulomiseen. Varsinkin kotikehruisesta villasta tulee lämpimät ja kestävät. Olga Tepponen "

Muikistellen

2011-11-22T16:58:00.004+02:00

Nyt on tämän tytön naama varmaan yhtä muikea kuin joskus 60-luvulla ja syystäkin.

Parin vuoden opiskelu ja näyttökoe onnellisesti ohi eli olen viittä (lue todistusta) vaille valmis kirjastovirkailija. Tässä juhlin itseäni kuunnellen cool jazzia ja juoden lasillisen viiniä. Yes!

Menköön tämäkin kuva Wiikon Wanhasta. Huomaa hieno Batman-merkki puserossani (onkohan mulla muuten herne nenässä?).

Sukkaputki

2011-11-15T14:38:00.005+02:00

ei näytä loppuvan kutomallakaan. Villatakkilangat ja suunnitelmat kuiskivat houkuttelevasti, mutta en näytä saavan niistä otetta, sukkapuikoista vain. No, haitanneeko tuo jos lahjavakan sisältö onkin hieman yksipuolinen.

Hmm, taidankin laittaa tiedot vain sinne yhteen r-paikkaan, kun täällä voi käydä niitä lahjansaajia :)

Vaihteeksi Wiikon Wanha

2011-11-13T13:03:00.008+02:00

Isänpäivän ja velipojan syntymäpäivän kunniaksi Wiikon Wanhana valokuva isästä ja pojasta. Kuva voi olla vuodelta 1958, mutta todennäköisemmin keväältä 1959.

Onnea ja halaus velipojalle Tampereelle ja isälle tuonpuoleiseen.

Viimeinen pari uunista ulos

2011-10-31T18:40:00.006+02:00

eli sukkasadon korjuu päättyi näihin ukkotossuihin,

jotka olivat ylen haasteelliset kuvattavat. Yritin ikuistaa niitä avokin jaloissa, koska ne olivat sattumoisin tossujen täytteeksi sopivaa kokoa. Mutta kuvat ei menny sensuurista läpi. Mallilla oli mustat kulahtaneet, nyhjäset kotisukat jalassa (as usuall), jotka saivat tossutkin näyttämään suorastaan surkeilta. Lankana näissä oli Novitan Jambo, jota meni 80 g ja Nalle (se jossa on sitä aloeveraa), jota meni 30 g. Tein viime jouluna vävypojalle sukat tuosta Nallesta ja ne muuttuivat kuulemma alta aikayksikön tosi kurjan näköisiksi eli jäljelle jääneet langat hukutan tossuihin. Olenkin jo pitemmän aikaa ajatellut tehdä sellaisen kaunistelemattoman postauksen, jossa vertailisin miltä neuleet ja varsinkin sukat näyttävät ennen käyttöä ja käytön jälkeen.

Nämä tossutkin menevät lahjavakkaan, kuten melkein kaikki sadonkorjuun aikana neulomani tassunlämmittimet, joita tuli yhteensä kymmenen paria.

Tekisi mieli osallistua Lapaskuuhunkin, mutta nyt on pakosti pidettävä hiukan taukoa ja keskityttävä opintoihin.

Siiri-sukat

2011-10-22T10:29:00.004+03:00

Olen tykästynyt muutama viikko sitten neulomiini vaaleisiin Joanna-sukkiin, vaikka niiden neulomusjälki onkin vähän löpsöä. Siitä muka viisastuneena neuloin nämä Siirit puoli numeroa ohuemmilla puikoilla ja hyvä niin.

Malli Siiri-sukat
Lanka Novita Tico Tico
Menekki n. 52 g
Koko n. 38
Puikot 2 mm sukkapuikot

Mitä näistä nyt kertois? Aika napakat, mikä on hyvä asia, mutta ehkä tuo pitsiraita venyy vähän turhankin paljon, siis että ovatko ne enää kauniin näköiset? No, mukavan tuntuset ovat jalassa ja se lienee kuitenkin pääasia. Meinaa loppua sukkakuvausideat ja valokin vaan vähenee.

Sateinen syysaamu

2011-10-19T08:49:00.003+03:00

Näkymä olkkarin ikkunasta hetki sitten

Zaz

Pienenpienet

2011-10-16T20:57:00.003+03:00

sukat pikkupikku jalkoihin (jotka ovat vielä masussa) tuli neulottua tällä viikolla.

Lankana Austermann Step jota ei mennyt kuin vaivaiset 23 grammaa 2 mm puikoilla neuloen. Sukan keskellä menee tuommonen pitsiraita, joka on seikkaillut vähän jokaisessa meikäläisen kutomassa sukassa. Pitäisköhän tässä koettaa uudistua jotenkin?

Olipa tänään ihana ilma. Meininki oli pyhittää koko päivä opiskelulle, mutta auringon vetovoima oli niin suuri, ettei sitä voinut vastustaa ja niinpä myö mentiin kuopuksen kanssa nauttimaan siitä ynnä haravoimaan.

Tarpeeksi kauan kun säilöö vanhoja neulomuksiaan kaapin hyllyllä niin saattaa olla että nuorempi väki ottaa ne käyttöön. Niin kävi kuvassa olevalle villapaidalle, jonka neuloin aikanaan koneelle Hiirolan ihanan ohuesta langasta. On kuulemma ihan käytettävissä oleva villuri.

Ja sitä samaa vaan

2011-10-06T10:01:00.005+03:00

Voi että sormia syyhyttäis jo päästä jonkun suuremman neulomuksen kimppuun. En nyt sano että olen vallan kyllästynyt sukankutomiseen, mutta jotain sen tapaista on havaittavissa. Vaan vielä minä muutamat sukat lahjavakkaan teen. Nämä valkoiset Joannat tuli kyllä ihan omaan käyttöön.

Nämä on kudottu Novitan Tico Ticosta, joka on minulle uusi tuttavuus. Lanka on sopivan ohutta, mutta kakspuolosilla neulepinnasta tuli harvahkoa, vai miten sen nyt ilmaisisi. No, seuraavat teen kakkosilla. Riittoisaakin lanka oli, 38 numeron lyhytvartisiin sukkiin riitti 50 g. Olen käyttänyt sukkia jo monta päivää ja ne tuntuvat miellyttäviltä jaloissa. Toivotaan että myös kestävät.

Nämä pikkusukat neuloin vähän niinkuin testisukiksi. Ne on neulottu siitä Lana Gatto Filferistä, jota ei saisi pestä koneessa, mutta minäpä pesen ja katson mitä tapahtuu. Jos ei kummempia, niin lähetän ne lämmittämään eräitä pikku jalkoja. Langanmenekki n. 45 g.

Jokunen aika sitten sain sähköpostia Tuijalta, joka oli löytänyt vanhasta Kotiliedestä juttua Leppävirta lapasista. Kiitän vielä kerran vinkistä ja voi mikä mäihä että meidän kirjastosta löytyi just kyseinen lehti

ja sieltä tämä:

Malli on hiukan erilainen kuin se Mary Oljen kirjasta löytyvä ohje. Tässä tuo varsi ei näytä resorilta ja peukalokiilan kuvion alku on hieman toisenlainen. Mutta voi miten mukava löytö.

Lehdessä tai oikeastaan koko vuosikerrassa oli muutakin mukavaa. On sitä ennenkin osattu panostaa mainoksiin:

Terveyttä tuottavia leikkikaluja :)

Huhtikuun numerossa 8 (1927) oli kirkkoherra Juhani Aholan kirjoittama juttu Nilla-Uulan lasta kastamassa. Tässä yksi jutun kuvista:

Kaunista vanhaa naista akotellaan,höh. Onkohan tässä nyt rasismia vai nimiteltiinkö vanhoja maalaisnaisia noin yleisesti akoiksi tuohon aikaan.

Huhhuijaa

2011-09-26T21:10:00.004+03:00

Nostan kyllä hattua kaikille niille henkilöille, jotka tekevät neuleohjeita. Se on paljon työläänpää kuin itse neulominen. Minäkin olen väkertänyt vaikka kuin monet Joannat eli malli on kyllä päässä ja pysyy mutta muunnapa se tekstiksi. No, hyvää harjoitusta kyllä, mutta aina jää vähän sellainen epävarmuus, jotta tuliko siitä nyt ymmärrettävä, virheetön ja selkeä. Itse jotenkin sokeutuu. Testineuloja ois ollu kova sana vaan ei nyt tähän hätään ehtinyt sellaista hommaamaan. Eli kaikki te jotka meinaatte neuloa Joanna-sukkia olette tavallaan testineulojia :) Kerrottehan heti jos on jotain vinksallaan. Siis Joanna-sukkien ohje löytyy tuolta sivupalkista ohjelaatikosta ja tästä linkistä, ollos hyvä.

Ja jotain muutakin on tullut neulottua kuin pelkkää Joannaa. . Cookie A:n Suloisimmat sukat - kirjasta löytyy monta kaunista mallia. Muokkasin yhtä niistä ja tulos on tällainen:

Malli kovasti muokattu Lindsay by Cookie A ( Rav. link)
Lanka Austermann Step Classic
Menekki n. 60 g
Koko n. 39
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Malli oli mukava neulottava, mutta vähän pisti irvistelemään kun tiukahkolla käsialalla neulottuja neljää silmukkaa koetti kavennella. No, ei nämä nyt niin somat ole kuin se alkuperäinen malli.

Ehkä joskus teen ihan ohjeen mukaan.

Joanna Harmaja

2011-09-20T09:58:00.004+03:00

Aikomus oli julkaista ohje näiden sukkien myötä, ja sitä jo tässä aloittelinkin, mutta en ehdikkään. Kohta täytyy joutua töihin ja huomenna lähden taas kolmeksi päiväksi opiskelemaan, joten katsotaan sitä sitten viikonloppuna. Mutta tulee se.

Tämä versio on neulottu Nalle-langalla (menekki 70 g). Onko niin, että niidenkin paksuus vaihtelee? Milloin lienen ostanut tuon langan, mutta se vaikuttaa jotenkin ohuemmalta kuin nämä nykyiset? Vai luulottelenko vain, tai kenties se johtuuko väristä, en tiedä. No mukavan ohuelta tuntui ja kakspuolosilla oli hyvä neuloa.

Viininpunaiset sukat

2011-09-13T18:33:00.004+03:00

Kylläpäs minä osaankin keksiä omaperäisiä postausotsikoita :) Muutenkin taidan olla tylsä tyyppi, samanlaisia sukkia vain suollan ja lisää on luvassa, ainakin yhdet.

Malli oma eli Joanna-sukat
Lanka Lana Gatto Filfer 6 (70% villaa, 30 nylonia)
Menekki n. 130 g
Koko n. 38 (varren alussa 60 s., nilkassa 56 s., jalassa 58 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Ohjeen lupasin ja sen teenkin, mutta kokeilen vielä josko tuosta kärjestä sais istuvamman jättämällä viimeisestä mallikerrasta langankierroin tehtävät silmukanlisäykset pois. Siis siksi vielä yhdet sukat.

Tuo ohjeen laatiminen vähän mietityttää. Jos suunnittelija esim. suosittelee jotakin lankaa, no vaikkapa Nallea, jonka tiheys ja puikkosuositus on ilmoitettu vyötteessä, mutta itse neuloo sukat aina suositusta pienemmillä puikoilla saaden aikaan tiiviimpää neuletta, niin voiko sitä suositella? Siis pitäisikö vallan jättää suosittelematta mitään erityistä lankaa ja ilmoittaa vain tiheys, niinkuin nyt nuissa Joanna-sukissakin, siis neulo langasta sen tai sen numeroisilla puikoissa, kunhan tiheys on 26 s. / 10 cm. Mutta kuinka moni tekee mallitilkun sukkia varten? En ainakaan minä.

Yhdeksän vuotta sitten en olisi pystynyt varvastelemaan tähän malliin, kun päkiät olivat aivan hillittömän kipeät. Mutta nytpä voin, olen voinut jo monta vuotta ja ihan siitä ilosta tällainen kuva :)

Ja nyt luomaan silmukoita että on jotain neulottavaa Downton Abbeya katsellessa.

Vihertävänkikertävänkukertavat sukat

2011-09-09T18:27:00.004+03:00

Sehän on tullut useaan kertaan todettua, että eräätkin langat näyttävät kerällä vallan houkuttelevilta, mutta neulottuna tulos on jotain aivan muuta. Nyt en ole ihan varma, mutta tämän kertainen tapaus taitaaki olla toisinpäin.

Joskus muinoin saamani lanka ei ole puhutellut minua ollenkaan ja niinpä se onkin ollut vain lankakorin täytteenä. No tällä viikolla sukkajuttuja pohtiessani avokki sanoi, että hän kyllä tarttis ohuita sukkia ja että tuo vihertävänkikertävänkukertava lanka kyllä kelpais hänelle. Tämä mies pyytää niin harvoin mitään neulottua että ihan hämmästyin ja tuumin jotta mikä ettei, neulotaan sukat (vaikka kuin silmiä kirvelis :).

Malli perussukat
Lanka Relana Flotte Socke (75% villaa, 25 nylonia)
Menekki n. 70 g
Koko n. 43 (64 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

No ehkä tuo lanka on neulottuna hieman siedettävämpää kuin kerällä, hmm. Saattaisi olla, että tuo lanka toimisi parhaiten vaikka siten, että neuloisi sillä pelkästään sukan varren ja jalkaosan jollain yksivärisellä, vaikkapa tuolla tumman harmaalla. Sitähän voisi tieten kokeilla, mutta toisaalta lienee järkevintä säästää jäljelle jäänyt lanka mahdollisesti tulevia reikiä varten. Eli ei tästä sen enempää.

Puolukanpunaiset sukat

2011-09-04T10:10:00.004+03:00

Kun tässä kerran sukkaa on pukannut viime aikoina tasaiseen tahtiin, niin ajattelinpa liittyä toistamiseen yhteiseen sukkasadonkorjuuseen. Minut löytää Perunalaarista ja tässä on ensimmäinen tuotos. Ensimmäisen sukan aloitin jo elokuun puolella kun en millään malttanut jarrutella sukankutomisintoa, mutta toisen aloitin vasta ensimmäinen syyskuuta :)

Malli oma eli Joanna-sukat
Lanka Lana Gatto Filfer 6 (70% villaa, 30 nylonia)
Menekki n. 110 g
Koko n. 37 (varren alussa 60 s., nilkassa 56 s., jalassa 58 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Tämä on neulottu samalla mallilla kuin aiemmatkin Joannat, paitsi että toteutin tuon kantapään jälkeisen kavennuksen niinkuin jo aiemmin suunnittelin eli kavennuksen tein nurjan silmukan kohdalle (2 nurin yhteen). No, onko se sitten parempi noin, en tiedä. Lanka oli ihan uusi tuttavuus ja kylläpä oli mukavaa neulottavaa plus että neulepinta tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Muttamutta, enpäs älynnyt ostaessa tutkia vyötettä kunnolla. Yleensä ostan vain sellaisia sukkalankoja, jotka voi pestä koneessa, mutta tälle langalle suositellaan käsinpesua. No omissa sukissa se ei haittaa, sillä yleensäkin pesen sukat villapyykissä, mutta lahjasukat olis varminta tehdä konepestävästä langasta, ettei vain sattuisi vahinkoja. Voishan sitä tietenkin testata, tekis pienet sukat ja katsois kuinka konepesu niitä kohtelee. Kertokaa jos on kokemuksia kyseisestä langasta.

Ja taas kerran totean kuinka hankalaa on punaisten sukkakuvien värin määrittely, huokaus. Mutta kyllä nämä puolukanpunaisilta näyttää. Kohta lähdenkin tästä metsään kun on niin kaunis ilma ja jos siellä on puolukkaa, niin sittenpähän voin verrata. Mutta en minä noita sukkia jalkaani laita, ne menee pukinkonttiin :)

Vauvaneuleita

2011-08-28T18:20:00.005+03:00

on sitten ihana neuloa. Ne on niin pieniä, somia ja nopsatekoisia. Minä olen jo vauvani tehnyt, mutta onneksi niitä syntyy muille niinkuin esim. ystäväpariskunnalle, jotka saivat tyttövauvan viikko sitten eli saa hyvän syyn neuloa. Aloitin nutun neulomisen ennen vauvan syntymistä eikä ollut tiedossa kumpi sieltä tulee. No ajattelin, että tehdäänpä sellaisista väreistä jotka sopivat sekä tytölle että pojalle, vaikka onkohan sillä loppujen lopuksi niin suurta merkitystä. Ja ajattelin myös että nytpä on kätevä keino päästä eroon kirjolangasta, jossa oli kyllä kauniit värit, mutta yksvärinä neulepintana se ei näyttänyt kovin kummoiselta. Valkoisen kanssa yhdistettynä siitä tuli mielestäni aika kivannäköistä pintaa.

Malli Dropsin vauvanuttu
Lanka Austermann Step ja Sandnes Lanett
Menekki n. 120 g
Koko 1-3 kk
Puikot 2,5 mm pyöröpuikot

Muokkasin mallia sen verran, että tein hihoihin hiukan enemmän leveyttä eli ohjeesta poiketen loin hihaa varten silmukat ja neuloin niillä muutaman kierroksen ennekuin yhdistin sen kaarrokkeeseen. Samoten tein hihan toisella laidalla ja jottei tulisi saumoja, silmikoin hihan sisäsumat. No ihan ilman saumoja ei selvitty, sillä kainalon alle tuli parin sentin mittaiset saumat. Lisäksi tein molempien hihojen kohdalla kolme lyhennettyä kerrosta, jotta sain kauluksen aukon hieman pienemmäksi. Lopuksi vielä virkkasin kauluksen reunukseen yhden kerroksen kuroakseni väljältä näyttänyttä kaulusta vielä pienemmäksi. Muuten oli kerrassaan mainio malli, mutta tulikohan siitä vähän leveä, en tiedä kun taitaa olla vielä hiukan iso omistajalleen. Neule toimisi myös toisinpäin.

Ostin jo vaaleanpunaiset napit, mutta ompelin sittenkin nämä varastosta löytyneet kun ne sopivat niin hyvin väreihin.

Nutun lisäksi neuloin perinteisen kypärämyssyn, johon katsoin suuntaa-antavat ohjeet Käspaikasta.

Malli Kypärämyssy (Käspaikka)
Lanka Sandnes Lanett
Menekki n. 30 g
Koko pieni
Puikot 2,5 mm

Tuossa mallissa on harmittavan paljon saumoja. No takasauman olisi saanut silmikoimalla jos olisi älynnyt aloittaa se apulangalla. No sain minä niistä ihan siistit, mutta seuraavalla kerralla taidan kokeilla sitä norjalaista mallia, josko siihen tulisi vähemmän saumoja.

Jaana nukke poseerasi taas oikein mallikkaasti :)

Kuluttajain-lehdestä osa 1

2011-08-19T10:00:00.005+03:00

Jokunen aika sitten meillä oli töissä mielenkiintoinen tiedonhakutehtävä. Asiakas halusi löytää tietyn runon, jota äitinsä oli lukenut joskus 30-40-luvulla. Aikahaarukka oli melko suuri, mutta onneksi hän kuitenkin tiesi missä lehdessä runo oli, nimittäin Kuluttajain-lehdessä (edistysmielisen osuuskauppaväen äänenkannattaja). No niitä lehtiä selaillessa ei voinut olla kuvaamatta muutamia juttuja, joten niistäpä saa mukavia Wiikon Wanhoja. Ja tässä ensimmäinen.

Tämä vinkkijuttu meille neulojille oli jossain 40-luvun alun lehdessä, ilmeisesti pulavuosilta. Aivan käyttökelpoinen idea, mutta tulisikohan enää näinä lankakylläisinä päivinä toteutettua.

Tyttösukat

2011-08-09T20:26:00.006+03:00

Kävimme kesällä etelässä sukuloimassa ja samalla reissulla piipahdimme kummipojan vaimon valmistujaisissa. Silloin ei ollut mitään viemisiä, joten lupasin neuloa ja toimittaa hänelle sukat myöhemmin. Ja nyt on se myöhemmin. Vaan ennekuin pistän sukat pakettiin, pitihän ne ikuistaa eli kipaisimme laiturille kuvaamaan.

Aluksi sukista piti tulla Miljat, mutta muutaman sentin jälkeen tulin toisiin aatoksiin ja aikani pähkäiltyä syntyikin uusi malli. Kyllähän se vähän Miljaa muistuttaa, mutta saakoot ihan oman nimensä eli Joanna lahjan saajan mukaan :)

Malli oma eli Joanna-sukat (ehkä rustaan ohjeen myöhemmin)
Lanka Austermann Step Classic
Menekki n. 80 g
Koko n. 38-39 (varren alussa 60 s., nilkassa 56 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Tämä oli kyllä helppo malli, simppelit pitsiraidat edessä, takana ja sivuilla, niiden välillä 2 o, 2 n, 2 o. Tuo sivussa olevan pitsiraidan jakaantuminen kantapään kohdalla vaatii vielä hiomista. Ehkä nuo kantapään jälkeiset kavennukset olisi pitänyt tehdä tuon pitsikuvion reunassa olevan nurjan silmukan kohdalla. No, ei auta kuin kokeilla, josko se toimisi. Ja ihan mielelläni sen teenkin.

Tämä meidän lähellä ( 50 m) oleva laituri on kylän yleinen eli sinne voi "parkkeerata" isommatkin laivat ja pollaritkin on sen mukaiset :)

Vesi oli hauskasti eri värinen eri puolilla laituria, toisella sinivalkoharmaa, kuten tuosta toiseksi ylimmästä kuvasta huomaa ja toisella puolen harmaa.

Ja nyt on tilanne ettei puikoilla ole mitään neuletta vaan jospa minä jo huomenna saisin aloitettua sen vauvaneuleen

Kohtaamisia isolla KOOLLA

2011-08-05T10:39:00.007+03:00

Olimme avokin kanssa alkuviikosta lomailemassa kainuussa minun lapsuusmaisemissa. Tiistaina laskettiin kanootti ihan itärajan pinnassa oleville Karttimojärville ja lähdettiin meloskelemaan.

Ilma oli mainio, maisemat kauniita ja voi sitä hiljaisuutta.

Reitti koostui useammasta pienestä järvestä, jotka olivat yhteydessä toisiinsa kapeiden suoreunasten uomien välityksellä. Viimeisin, mielenkiintoisimman oloinen järvistä oli jo rajavyöhykkeellä, mutta eipä päästy sinne asti, sillä juuri kun olimme kääntymässä kapeaan uomaan, näin vedessä jotakin outoa. Mitä kummaa, monta karvaista pyöreää korvaa uiskenteli uoman mutkassa sadan metrin päässä meistä. KARHUJA, perkele!!!! Tarkemmin laskettuna KOLME KARHUA!!!

Herra jee, että minä säikähdin ja ihan tosissaan. Yritin heti kääntää kanootin ja lähteä melomaan pakoon, kun avokki vaan aneli, että elähän nyt, kuvataan niitä ensin.

No hän antoi kameransa laulaa (onneksi siinä on pitkä putki, jolla zoomata) ja minä likka käänsin kanoottia vimmatusti. Välillä uskaltauduin katsomaan nallukoiden rantaleikkejä, mutta kyllä hirvitti.

Vaikka eipä kai meillä mitään hätää ollut. Vaikutti siltä etteivät nämä köllykät edes huomanneet meitä, tulimme nääs tuulen alapuolelta ja kaipa se tuuli vei niin äänet kuin hajutkin mukanaan. Olin kyllä laulellut koko ajan meloessa, sillä lähellä olevan erämatkailuyrittäjän mukaan saattaisimme nähdä karhuja näissä maisemissa. Ja minä kun luulin, että hän vain juksasi meitä, höh.

Kaikki karhut olivat isoja, mutta jotenkin vaikutti, että tuo vaalea olisi ollut emo ja nuo tummat poikasia. Ainakin sillä oli hyvin äidilliset otteet :)

Tässä kuvassa heinikko alkaa jo peittää näkyvyyttä, mutta kyllä siitä karhun erottaa.

Olimme jo meloneet muutama sata metriä poispäin, kun avokki sai houkuteltua minut vielä palaamaan näyttämölle tosin sillä ehdolla, ettei menty niin lähelle kuin alussa.

Kuvista ei tullut kovin kummoisia kun etäisyyttä oli jo aika paljon, mutta verkkokalvolle taltioitui huikean hieno näkymä; kaksi vekkulia veteli karhunpainia ihan rauhassa suon laidalla vaikka kuinka kauan.

Ja tässä tämä kylmähermoinen valokuvaaja, jota ei ainakaan hätähousuksi voi mainita (niinkuin ehkä erästä toista :)

Vaan olipa se kyllä hieno kokemus. Näin jälkikäteen pistää hymyilyttämään koko seikkailu ja voihan se olla, että tämä oli niitä once in the lifetime kokemuksia, joita ei tule enää toista kertaa minun kohdalle. Ja ehkä hyvä niin :)

Liljahuivi

2011-07-31T17:18:00.008+03:00

Olenpas minä ollut laiska neuloja tänä kesänä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tullut tehtyä ja tämäkin, viikko sitten valmistunut neule on melkein toisinto pari vuotta sitten neulomastani huivista, tosin tämä ilman nypyköitä.

Malli Lily of the Valley shawl by Nancy Bush (Rav. link)
Lanka joku kaksisäikeinen Vironvilla
Menekki n. 200 g
Koko n. 60 x 175 cm
Puikot 5 mm

Meinasin neuloa myös reunapitsit, mutta jäipähän tekemättä kun huivista tuli muutenkin aika iso. Niiden tekoa vois kokeilla jossain vaiheessa johonkin ohuempaan huiviin. Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen huiviin, mutta en muista miksen sittenkään tehnyt niitä nypyköitä kun ne olisivat olleet niin somat. Ja voipi olla etten minä nyt enää kolmatta samanlaista kehtaa neuloa.

Olipas hauskan tuulinen (eipä enää niin lämmin, yhyy) ilma tänään kun kävimme kuvaamassa huivia. Tukka, hame ja huivi vaan liehuivat.

Mutta metsän siimeksestä löytyi myös suojaisa paikka. Kuopus toimitti retkellä assarin virkaa ja asetteli huivin mystisesti mallin päähän. Siis tämähän toimisi varmaan hyttysverkkonakin, tosin ei niitä haitaksi asti täällä päin ole ollut tänä kesänä.

Sieltä urkkakentän takaa löytyi myös näin idyllinen taustamaisema.

Ja sitten puikkelehdittiin pellon poikki ja ojan yli autolle

ja hurautettiin jätskikioskille.

Kesähäät

2011-07-08T10:19:00.006+03:00

Otsikosta voisi vetää tiettyjä johtopäätöksiä, mutta todetaanpa heti alkuunsa ettei täällä naimisiin olla menossa, eiei. Tälle kesälle ei ole sattunut yksiäkään häitä, mutta toisin oli kesällä 1966 eli siitäpä tämän kertainen Wiikon Wanha.

Valmistaudumme poseeraamaan kuvaajalle ennen enoni häihin lähtöä. Valmistelut ovat aivan selvästi kesken, rouvilla hiukset viimeistelyä vailla, isällä piippu lataamatta, enolla sormissa jotain, serkulla mielenkiintoista seurattavaa ja minulla polvisukat rullaamatta (intohimoni lapsena). Vain velipoika on ottanut tyylikkään asennon kuvausta varten. En muista nähneeni muita kuvia tästä tilanteesta, mutta haitanneeko tuo. Tämä on jotenkin niin hauska ja koominen.

Mikähän lie laiskuus

2011-06-16T09:07:00.005+03:00

iskenyt, kun blogia tulee päivitettyä kovin harvoin. Yksi syy lienee se, että päivitettävää eli neuleita valmistuu kovin verkkaisesti. Ja toinen on varmaan se laiskuus vai viihteryyden puutosko tuo lie. Huomasin tuossa, että tämän vuoden puolella ei ole ollut kuin yksi Wiikon Wanha, vaikka nimestä voisi päätellä paljon runsaampaa ilmestymistiheyttä. No, pitää lohduttautua sillä ettei tämä blogi ole mikään aikakauslehti, jonka tilaajat osaavat odottavaa tiettyjä juttuja viikottain. Siispä pitkästä aikaa Wiikon Wanha:

Arvaatteko/tiedättekö kuka esittelee näin viehkeästi nurjatonta neuletta olevaa puuvillalangasta neulottua kaksiosaista uimapukua Eevaneule-lehdessä 3/1976?

Lehtien kansikuvia samaiselta vuosikymmeneltä löytyy myös Ninnun mainiosta blogista.

Pientä kivaa

2011-06-02T20:16:00.006+03:00

Muutaman viikon kuluttua kirjasto osallistuu kylän iltatori tapahtumaan siten, että kirjastoauto on paikalla ja siellä on mm. nukke- ja sorminukketeatteriesitys. Kasper ja Isoäiti olivat jo olemassa, mutta Nökö ja Hipsu piti hommata jostakin. Ja niinpä minä virkkasin sormihiiret. Mitään valmista ohjetta ei ollut vaan tein ne ihan mututuntumalla. Hiiret näyttivät vähän tylsiltä virkattuina, joten neulahuovutin villaa pintaan, tein hieman muotoilua sekä hännät ja tassut.

Silmiksi laitoin lyhyet nuppineulat ja niitä siirtämällä on helppo muuttaa hiiren ilmettä. Viiksinä on rikkaharjasta leikatut mustat harjakset. Häntiin pujotin ohutta rautalankaa, jotta niiden asentoa voi muuttaa. Käpäliinkin olisi kannattanut tehdä samoin, mutta kun ne on niin hentoisesti tikutettu, että rautalanka ei varmaan pysyisi niiden sisällä.

Kuopus sanoi, että nuo punaiset nenänpäät näyttävät siltä, kuin hiiret olisivat olleet tappelussa. Höh! No ehkä ne ois olleet vaaleanpunaisina vähän paremmat, mutta eipä sattunut olemaan kyseistä väriä varastossa.

Näitä oli tosi mukava tehdä, joten eiköhän homma jatku jossain muodossa.

Ja lisää pieniä juttuja. Neuloin kummitytön parikuiselle tyttövauvalle mekon ja hatun. Langat kaivoin lankalaatikosta ja suuntaa antavana mallina oli Dropsin liivihame, mutta loppujen lopuksi en katsonut siitä muuta kuin yläosan silmukkaluvut. Helmapitsi on Haapsalu sall kirjan vausabakiri 3. Aidon vauvan puuttuessa mallina sai toimia Jaana-nukke, joka on kylläkin pienempi kuin neuleiden saaja, mutta ihan mallikkaasti kuvaaminen kävi näinkin. Ainakin tämä malli pysyi liikkumatta :). Toivottavasti mekko ei ole aivan näin pitkä oikealla omistajalla.

Hattu (vai hilkkako tämä nyt on) oli hyvä kuvata Jaanan päässä. Vähän jännättää, että tuliko siitä sittenkin liian pieni. No se selvinnee lähipäivinä.

Tähän minulla ei ollut mitään valmista mallia vaan kehittelin sen omasta päästä. Päähineessä ei ole yhtään saumaa ja muotoilustakin tuli aika hyvä, mutta kehiteltävää jäi. Onneksi ainakin yksi vauva on tulossa lähipiiriin syksymmällä, joten jatkoa seuraa.

Malli vähän Dropsilta ja Haapsalu Sall kirjasta, loput omasta päästä
Koko hyvin pieni
Lanka muinainen Novita Butterfly, menekki mekkoon ja hattuun 100 g
Puikot 3 ja 3,5 mm pyöröpuikot
Muuta 5 nappia

Tyhjistä suklaarasioista saa muuten hyviä pakkausrasioita neulelahjoille.

Hyvää, aurinkoista kesää ja kesämieltä kaikille :)

Matkaneulesukat

2011-05-22T14:33:00.003+03:00

Parin viikon sisään on mahtunut pari pidempää reissua ja nämä sukat tuli aloitettua ihan niitä silmällä pitäen. Ei se tieten ainut syy ollut joten sanotaanpa vaikka että ihan neulomisen riemusta neuloin.

Malli omasta päästä
Koko 38, silmukkaluku alussa 64, palmikon jälkeen 56
Lanka Austermann Step classic, yhteensä n. 62 g
puikot 2,5 mm

Ja mitä näistä nyt sitten sanois? Punaiset villasukat. Luulin keksineeni hauskankin kuvion, mutta se vaatii vielä jatkokehittelyä. Äh, en jaksa analysoida enempää.

Jokohan sitä tarttis ajaa nurmikko? Tosin tuommonen kukkaniittyhän vois olla aika hauska.

Muutamat sukat

2011-05-15T21:02:00.006+03:00

Voi kuinka sukkien kutominen osaakin olla mukavaa ja rentouttavaa. Sekin hyvä puoli ettei siinä ainakaan kovin helposti voi mennä ihan päin mäntyä (vert. ed. neuleproj. :). Olen yleensä yhden neuleen ihminen eli en aloita uutta ennenkuin meneillään oleva neule on valmis, mutta aina silloin tällöin pitää aloittaa sukat ihan vaan sen takia, että on a) telkkarineule ja b) tarpeeksi pieni neule mukaanotettavaksi. Tähän viimeinittuun vaihtoehtoon lukeutuu maaliskuussa aloittamani sukat. Olin lähdössä kuuntelemaan Markku Pölösen luentoa ja mikään ei ole niin mukavaa kuin kuunnella ja neuloa yhtäaikaa, joten ei kun sukat alulle.

Malli omasta päästä
Koko 38, silmukkaluku alussa 64, palmikon jälkeen 56
Lanka Drops Fabel ja Austermann Step classic, yhteensä n. 70 g
puikot 2,5 mm

Kuten olen jo varmaan moneen kertaan maininnut, pidän sukista, joiden varret ovat napakat, siis eivät löpötä, siksi taas resoria. Malli on aika simppeli ja niin kehityskelpoinen (vaikkei se oikein näykkään tuossa kuvassa), että aloitinkin perjantaina uuden sukkaversion (matkaneuletarve). Raidoitukseen en ole ihan tyytyväinen paitsi siinä mielessä, että sain upotettua harmaata lankaa, jota oli jemmassa senverran vähän, ettei niistä yksivärisiä sukkia saa millään. Jäi niitä silti vielä vähän. Ja nuo kirjolangat, huokaus. Ei usko pieni ihminen että vaikka ne kerällä on kuinka houkuttelevan näköisiä niin ei välttämättä neulottuna. No, oisko nuo niiko jäkälä ja kaverva.

Jokunen viikko sitten tuli kutsu serkkupojan viiskymppisille ja eikun lahjasukkia neulomaan. Ja taas haksahdin kirjolankaan. Malliksi valikoitui yksi Knitting Vintage Sokcs kirjan malleista ja tällaiset niistä tuli

Malli Gentleman's fancy sokcs, Nancy Bush (rav link)
Koko 45
Lanka Austermann Step, menekki n. 100 g
Puikot 2,5 mm

En ole tuntenut tarvetta käyttää sukkamuottia ennen tätä työtä. Nämä sukat näyttivät valmiina niin hassunkurisilta, hirmu kapeilta ja pitkiltä että mietin jo josko sittenkin ois menty päin mäntyä. Kastelin sukat ja puolikuivina pujotin ne pahvista tehtyihin sukkamuotteihin, vai miksi niitä virallisesti kutsutaankaan. No rupesi näyttämään jo paljon paremmalta, helpottunut huokaus. Eilen sitten oltiin synttäreillä, hauskaa oli eli kiitos vaan E. ja kumppanit.

No joo, osa 3

2011-05-08T19:39:00.005+03:00

ja toivottavasti myös viimeinen osa tästä pitkäksi venähtäneestä projektista. Tässä on taas ehtinyt tapahtua yhtä sun toista edellisen postauksen jälkeen, mutta nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa kohkata koko asiasta joten ihan lyhyesti totean vaan, että

a) uudet hihat tuli neulottua
b) vanhat jäi hyödyntämättä
c) tulipahan neulottua lyhkäshihainen pusero
d) tulipahan uudelleen värjättyä eräs lyhkäshihainen pusero, valkoinen puuvillatakki ja punaiset pellavahousut, jotka eivät suostu vaihtamaan väriään, ei sitten millään

Puseron väri on melkein kuin Brunbergin tumma suklaa ja takki kuin Maraboun maitosuklaa. Uskon että takkia tulee käytettyä enemmän ruskeana kuin valkoisena. Alla olevassa kuvassa myös pilkahdus punaisista pellavahousuista, joista tuli asteen verran tummemmat kuin aiemmin, mutta ois saanu tulla vieläkin tummemmat.

Ja ehkä tätä puseroakin tulee käytettyä, vaikka siitä tulikin vähän lyhyenläntä. Uudet hihat eivät kiristä yhtään, melkeinpä tuli liikaakin leveyttä ja siitä johtuen hihoja joutui syöttämään aikalailla istutus vaiheessa. Napit eivät ole oikeasti noin kiiltävät kuin tuossa kuvassa, vaan enemmänkin pronssin väriset.

Ja tässä jo hieman kyseiseen rojektiin kyllästynyt neuloja poistuu näyttämöltä

eikä aio sittenkään tehdä sitä kuuluisaa tuluskukkaroa.

Ja vielä ehtii toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja sen mielisille!

No joo, osa 2

2011-04-25T20:32:00.005+03:00

Ennen neuleasiaa pitää todeta että kylläpäs oli mainiot ilman pääsiäisenä, niin mainiot että ulkona on tullut pelattua, kahviteltua, ruokailtua, muuten vaan touhuttua ja tietenkin neulottua.

Huonosti istuvan puuvillapuseron tuunaus on edennyt vaiheeseen. Suunnitelma oli seuraavanlainen; a) otan hihat pois huonosti istuvasta puserosta, b) neulon kädentiekaitaleet ja kiinnitän ne hihattomaan puseroon eli saan liivin, c) neulon hihoille uuden takin ja d) värjään neuleet ruskeaksi.

Kaikki tuo on nyt tehty. Neuloin hihoille takin, laitoin lankaa vyyhdelle ja pistin sen neuleiden kanssa koneeseen värjäytymään. Se onnistuikin mainiosti Nitor koneväreillä, jälki on todella tasaista ja tykkään väristä. Leikkasin hihat puserosta huoliteltuani sitä ennen reunat muutamalla kolmipistosiksakkierroksella. Neuloin kädentiekaitaleet ja kiinnitin ne hihattomaan puseroon koneompeleella

ja liivihän siitä tuli

mutta vähän nörttisellainen :)

No ehkä alla olevaa puseroa vaihtamalla saa muka vähän lievemmän nörttivaikutelman. Saas nähdä tuleeko käytettyä.

Mutta voivoi, ne hihat ei istu, ei sitten millään. Ja hihoille neulotusta takista tuli ylläri ylläri aika nafti ja lyhyenläntä. Harsin hihat takkiin nähdäkseni miltä näyttää

vain todetakseni että ei hyvältä. Mutta minähän en näin vähällä luovuta. Aloitin päivällä neulomaan uusia hihoja ja teen noista vanhoista vaikka ne kuuluisat tuluskukkarot, jos en muuta keksi.

Villatakki kaverille

2011-04-13T18:01:00.007+03:00

No niin, nyt sitten enemmän ja kuvien kera juttua paksusta villatakista. Työkaverini löysi Suuri Käsityö lehdestä 8/2010 mieleisensä villatakkimallin ja pyysi josko neuloisin sellaisen hänelle. No mikä ettei ja eikun tuumasta toimeen.

Minulla ei ole tapana seurata ohjeita orjallisesti ja niinpä nytkin säveltelin eli tein mm. kaarrokkeeseen lyhennettyjä kerroksia palmikkorinkuloiden risteyskohtiin. Ajattelin siten saavani kaarrokkeeseen hieman kaarevuutta, niinkuin saikin. Sitten iski uskonpuute, ohjeessa nääs sanottiin, että kaarrokkeessa pitää olla yhdeksän ehjää kuviota, jopa pienimmässä eli s-koossa, mutta sillä ilveellä kaarrokkeen pituus oli aivan valtava. Muutaman päivä pähkäilin, jotta uskonko ohjeeseen vai itseeni. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja purin kaarroketta sen verran, että ehjiä kuvioita jäi vain kahdeksan. Osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.

No siitä seurasi, ettei kaarrokkeen reunasta poimittujen silmukoiden määrä täsmännyt ihan ohjeen kanssa, mutta aika lähelle s-koon lukemia päästiin, vaikka meininki oli kyllä tehdä ämmän kokoinen takki. Minusta on ihan tyhmää tehdä neuleeseen turhia saumoja, varsinkin paksuun sellaiseen ja niitä välttääkseni neuloin takin alaosan yhtenä kappaleena ilman saumoja. Poimin siis kaarrokkeen alareunasta etukappaleiden, hihojen ja takakappaleen silmukat yhtäaikaa. Neuloin myös hihat pyörönä, joten takkiin ei tullut yhtään saumaa.

Omistajan toiveiden mukaan neuloin hihoihin ja helmaan enemmän pituutta kuin ohjeessa. No hihoista taisi tulla liiankin pitkät mutta lyheneehän ne kääntämälläkin kun en kerta saanut purkulupaa :). Myös nappien määrä on runsaampi kuin ohjeessa ja laskoksiin jätin yhden lisäyskerran tekemättä.

Malli Aconite by Marie Wallin (rav. link.), löytyy myös Suuri Käsityö lehdestä 8/2010
Lanka Rowan Renew ( 93% uusiovillaa, 7% polyamidia), menekki 1 kg
Puikot 6, 5 ja 4,5 mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia

Takista ei tullut yhtään liian kittana, pikemminkin aika väljä vaikka silmukoita oli vähemmän kuin s-koossa ja vaikka takin sisällä oleva henkilö on kokoa m. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja niin väitti saajakin tosin takin väri tuotti hänelle hieman harmia. Mielummin hän olisi ottanut sen värin, joka oli lehden mallissa mutta sitäpä ei Kuopion kaupoista löytynytkään. Ei minusta tuokaan väri ole huono. Tätä neuloessa kyllä totesin, että taidan olla enemmän ohutlankaneuloja, oli meinaan aika fyysistä välillä. Seuraavaksi teenkin jotain oikein pientä ja ohutta, jahka saan tuo yhden ikuisuusprojektin jonkinlaiseen päätökseen.

Ja lopuksi vielä kuva lohtulampaasta, jonka posti toi eilen. Siitä kaunis kiitos Eevalle :)

Me olimme kapakassa

2011-04-10T17:53:00.003+03:00

tai oikeastaan ravintola Sampossa Kuopiossa. Menimme sinne kavereiden kanssa syömään muikkuja ja voi sentään kun pöydällä sattuikin olemaan soma pöytäliina.

Heti tuli Outi ja hänen kesäverhonsa mieleen ja ajattelin, että nytpä otan kuvan ja lähetän hänelle tällaisen kuvaterveisen, josta myös muut pääsevät osallisiksi.

Siis aivan mainio, positiivinen idea joka sai myös mielikuvituksen liikkeelle ja siinähän sitä muikkuja odotellessa suunniteltiin jo vaikka vallan minkälaisia kirjontoja. Jos olette Kuopiossa ja pidätte muikuista niin käykää ihmeessä Sampossa.

Ja neulerintamallakin on tapahtunut edistystä. Paksu villatakki on valmis, on ollut jo muutaman päivän enkä malta olla vilauttamatta sitä,

mutta teen virallisen postauksen jahka saan kuvattua takin omistajansa päällä. Hyvää kevätsunnuntaita kaikille :)

Arvottu on

2011-03-31T19:33:00.006+03:00

Kiitos kaikillle arvontaan osallistuneille. Valitsin tarkoituksella arvattavataviksi kuvia, jotka eivät välttämättä ihan heti paljasta aikaansa ja vastauksista päätellen taisin onnistua siinä aika hyvin, sillä täysosumaa ei ollut kellään. Hyi minua, mutta leikkiähän tämä vaan on. Sitä paitsi en ehkä osannut ottaa huomioon sitä, että vastaajista varmaan suurin osa on paljon nuorempia kuin minä, joka olen nähnyt kaikki kuvien vuosikymmenet 50-lukua lukuunottamatta. No pitemmittä puheitta käydäänpä kuvat ihan värien kanssa läpi.

Kuva 1) 60-luku (Ahkeraliisa 4/1969)

Suurin osa oli veikannut 70-lukua ja vain 3 arvasi oikein, mutta ihmekös tuo kun ollaan niin lähellä vuosikymmenten vaihdetta. Puserossa on muuten mukavan näköinen palmikkokuvio.

Kuva 2) 60-luku (Muotisorja 3/1969)

Tämän arvaus osui yli puolelta oikein mutta myös 70-luku sai ääniä varmaan samaisesta syystä kuin edellisessä tapauksessa (mitä lie arvonnan järjestäjä ajatellut, höh). Huomasitteko minne kuvassa kehoitetaan menemään lomalla :) Tohtisko tuonne tänä päivänä mennäkään.

Kuva 3) 90-luku (Novita 1/1995)

Tämä oli toiseksi helpoin arvattava, sillä reippaasti yli puolet tiesivät oikean vuosikymmenen. Tarkoituksella en ottanut niitä ireneusvasaloneuleita mukaan, kun kaikki ois heti arvannu. Nämä on sentään aikas tyylikkäitä neuleita.

Kuva4) 50-luku (Kodin pukimet 2/1956)

Ja tämä taas oli ehdottomasti kisan helpoin kuva ja se olikin melkein kaikilla oikein.

Kuva 5) 80-luku (Muoti+Kauneus 2/1982)

Tämä olisi varmaan värillisenä ollut helpompi arvattava, mutta mustavalkoisenakin yli puolet osui oikeaan. Eikös tuossa kannessa ole melkein ajankohtaiset värit? Ei sytytä kyllä meikäläistä enää :)

Kuva 6) 60-luku (Muotisorja 3/1967)

Tämän kuvan yhteydessä kaikki vuosikymmenet 90-lukua lukuunottamatta saivat ääniä. Kieltämättä niin kuva, malli kuin neulekin ovat jotenkin ajattomia. Minulla oli muuten pienenä hirmu hyvät tussit, parhaat ikinä ja niitähän tuli käytettyä. Muotisorjia oli oikein mukava väritellä, mutta en muista saiko lehtitaiteeni ymmärrystä, tokkopa :)

Kuva 7) 70-luku (Eevaneule 5/1974)

Tämänkin suhteen oli aika laaja hajonta, mutta siitä huolimatta eniten osumia sai oikea vuosikymmen. Neule on niin klassinen, että se voisi olla vaikka viime vuodelta. Korut on ehkä se, mikä tässä tapauksessa paljastaa aikansa.

Kuva 8) 70-luku (Eevaneule 1/1971)

Tätä veikattiin melkein yhtä paljon 60- kuin 70-luvunkin kuvaksi paittis että viimeksi mainittu sai kaksi ääntä enemmän. Oi, minä muistan nuo pitkät villaliivit, mikrohousut ja tuollaiset nahkavyöt. Tais löytyä omastakin vaatekaapista, tosin pienessä koossa (minkähän kokoisia sitä ollaan kymmenvuotiaina? ei muista enää).

Ja noin kello kuusi paikallista aikaa karvainen käsi eli valokuvaaja Linssi vetäisi hatusta, jossa oli kaikkien osallistuneiden nimilaput, voittajan, joka on

Kristiina S eli paljon onnea Kristiina! Posti tuo sinulle lähiaikoina jotain pientä :)

Vielä kerran paljon kiitoksia kaikille osanottajille ja hyvää, aurinkoista kevättä kaikelle kansalle.

Jaahas,

2011-03-19T17:23:00.009+02:00

taas on yksi blogivuosi takana eli tässä ollaan neljättä vuotta kehissä. Ja kuten tavaksi on vuosien varrella tullut, järjestetään nytkin pienet arvonnat vai voiskohan tätä ihan tietokilpailuksi kutsua.

Otin kuvia viime vuosisadan puolelta olevista neulelehdistä ja nyt saa arpoa miltä vuosikymmeneltä ne on, tarkkaa vuosilukua ei tarvitse mainita, riittää vuosikymmen. Ikävä kyllä, minulla ei ole lehtiä joka vuosikymmeneltä ja saattaapa olla, että samalta kymmenluvulta on useampi kuva. Ja jotta värimaailma ei kavaltaisi aikakautta, käsittelin kaikki kuvat mustavalkoisiksi. Kuvan yläpuolella on sen numero eli eikun arvailemaan tai tietäilemään :)

Kuva nro 1:

Kuva nro 2:

Kuva nro 3:

Kuva nro 4:

Kuva nro 5:

Kuva nro 6:

Kuva nro 7:

Kuva nro 8:

Arvonta suoritetaan muutaman viikon kuluttua. Hyvää Minna Canthin päivää kaikille!

Pikkuinen välityö

2011-03-08T08:33:00.005+02:00

Tein viime viikolla kolmen päivän lähiopiskelureissun ja koska siihen sisältyi junassa ja tunnilla istumista, mukaan piti saada pieni neule. Olen joskus haaveillut että saisin neulottua joka huivin pariksi samanväriset sormikkaat. No nyt on ainakin valkoisella huivilla pari.

Sovelsin jo aiemmin hyväksi havaittua sormikasmallia, joka löytyi jostain vanhasta neulekirjasta. Lanka on Virosta tuotua täyttä villaa, mutta merkkiä en tiedä kun sain langan suurena keränä. Vähän karhealta tuntui neulottaessa, mutta muuttui miellytävän tuntuiseksi huuhteluainekylvyn jälkeen.

Lankaa jäi vaikka kuinka eli nyt taitaa olla huivin vuoro ja piponkin voisi neuloa ja toiset sormikkaat ja ....

Malli Ohje jostain vanhasta käsityökirjasta (51 silmukkaa)
Lanka ohutta Viron villaa, menekki n. 50 g
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Minulla on missio saada aikaan mahdollisimman hyvin istuvat sormikkaat joku kaunis päivä. Näistä tuli aika hyvät, mutta yhä edelleen pikkurillissä on hiukan liikaa pituutta. Voishan sen tietty purkaa, mutta katsotaan nyt josko se vaikka kutistuisi. Eli istuvuuden metsästys jatkuu.

Mitä tästä opimme

2011-02-28T18:55:00.008+02:00

vai opimmeko mitään?

Tässä eräänä päivänä avokki vaihtoi lakanat ja sitä ennen tietenkin otti entiset pois ja pisti koneeseen pyörimään. Pyykkiä kuivumaan laittaessaan hän löysi lakanan mutkasta yhden kummallisen värisen villasukan, puhtaan sellaisen. Mitä tästä opimme? Kannattaako unisukkia jättää peitonmutkaan ja kannattaako unisukkia ylipäätään neuloa mehulla värjätystä langasta? Ei kannata.

Kannattaisko pieni reiän alku korjata ajoissa eikä vasta pesun jälkeen kun se on suurentunut ja kun ei enää ole saman väristä paikkauslankaa (tuo kellertävä viiru oikean sukan reunassa)? Kannattaisi.

Onneksi sukasta lähtenyt väri ei tarttunut pestyihin lakanoihin eli kai se tuo toinenkin sukka on laitettava kuudenkympin lakanapesuun että siitä tulis samanvärinen. On muuten lämpöiset ja hyvin säilyneet sukat, vaikka ovat jo kolmatta vuotta vanhat. Tosin enpä ole käyttänyt näitä kuin unisukkina.

Tässä viime vuosina on tullut neulottua noita tossuja aikalailla ja nyt voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei langan paksuus takaa tossun tahi sukan kestävyyttä. Olen kuluttanut muutamat tossut ihan puhki ja laiskana paikkaajana olen heittänyt ne menemään. Melkein samassa ajassa kun kursin suurta reikää, neulon uudet tossut. No yhdet tossut paikkasin ja toisiin laitoin jossain vaiheessa liukuesteet. Kannattako tehdä liukuesteet vanhoista nappulahanskoista?

Kuten kuvasta näkee, ei kannata. Se on liian ohutta, ehkä estää hiukan liukkautta mutta kuluu ihan ohueksi eikä juuri paranna pohjan kestävyyttä. Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä kunnon pohjalliset vaikkapa vanhasta vanutetusta villapaidasta ja ommella ne jonkinsortin pistoilla tossun pohjiin.

Näillä tämän talven pakkasilla nämä tossukat ovat olleet taivaallisen lämpimät. Kestävyyttä ja toimivuutta testataan edelleen.

No mitähän tässä olisi vielä opittu? Ehkä on vielä liian aikaista mennä sanomaan, mutta voi olla että päin mäntyäkin menneestä työstä voi vielä kehkeytyä jotakin. Ainakin usko ja yritys on, jos nyt ei aivan hirmuinen niin yritys kuitenkin.

Ehkä tästä vielä joskus tai sitten en hiisku sanaakaan.

Olen neulomassa kaverille villatakkia, jonka ohje löytyy muistaakseni jostain viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä. Lehdessä neule on Kaarroketakki nimellä, mutta kun etsiskelin Ravelrystä sitä, niin sieltä ja muualtakin se löytyi nimellä Aconite. Miksihän kyseisessä lehdessä ei ole käytetty tuota nimeä kun kerta malli ja suunnittelija on sama? Olen neulonut kaarrokepalmikon ohjeen mukaan ja nyt tuli uskonpuute.

Tuo kaarroke vaikuttaa ihan älyttömän pitkältä vaikka tekisin sen pienimmän mitoituksen mukaan. Olen tässä pari päivää pähkäillyt, että mitä teen? Luotanko itseeni ja lyhennän kaarroketta ja muokkaan ohjetta vai uskonko painettuun sanaan?

Ja lopuksi jotain ihmeellistä, ei ehkä muualla mutta tässä talossa ainakin. Vähän huonolla hoidolla ollut orkidea yllätti ja innostui kukkimaan.

Mitä tästä opimme? Luonto on ihmeellinen ja kukat voivat olla todella sinnikkäitä.

Buerre beaivi 3

2011-02-06T13:28:00.005+02:00

eli vuosi ja toinenkin on taas vierähtänyt edellisistä saman nimisestä postauksista. Wiikon Wanha kunnioittaa saamelaisten kansallispäivää muutamalla "alkuperäiskansakuvalla", jotka sattuivat löytymään laatikoista.

Näistä Nili-Ailin tekemistä nukeista oli juttua vuosi sitten. Tämän kuvan on ottanut tädin ex-mies jostakin Sodankylässä olleesta näyttelystä. Ihan on niinkuin sukulainen näille meidän nukeille.

Ja tässä kuvassa itse nukentekijä Nili-Aili eli Aili Mattus.

Ai kun olisi aikaa ja taitoa niin kokeilisin itsekin nukentekoa. Muutama idea on pyörinyt päässä mutta saa nähdä toteutuuko koskaan.

Meinasin leipoa kampanisuja päivän kunniaksi mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ja nyt vasta hokasin, että pakkasessa olis ollut poronlihaa (synttärilahja enolta, kiitos sinne Ivaloon :), josta olis voinut tehdä poronkäristystä, njam. No, joku toinen päivä. Illalla kannattaa muuten katsoa Yle ykköseltä dokumentti Suomi tuli saamenmaahan.

Tuumasta toimeen

2011-01-30T11:36:00.006+02:00

eli kuten edellisessä postauksessa ounastelin, purin kietsun helmaosan ja vöiden leveydestä yli puolet pois ja sitten neuloin helmaosan uudelleen. Kuvauksen kannalta tällä kertaa oli valoa paljon enemmän kuin viimeksi (ihana tämä kevään valo) mutta värinmääritys oli edelleen hankalaa. Luonnossa kietsu ja huivi ovat paremman väriset kuin kuvissa.

Ja kun aivottomalle neuleelle oli tilaus, kutaisin samasta langasta Baktuksen.

No, on se näin huomattavasti parempi. Kietsu valmistui jo viikko sitten mutten ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. En oikein tiedä olenko sittenkään tyytyväinen. Vatsan seutu pyöristyy oikein mukavasti jos liiviä käyttää housujen kanssa. Housun nappi, pusero ja kaksi kerrosta neuleen etuosaa vyöllä yläpuolelta kiristettynä saa aikaan koomisen efektin. Mahan koolla ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän asian kanssa :). Ehkä tämä toimisi mekon kanssa parhaiten. Nähtäväksi jää tuleeko tästä käyttöneule.

Ja tähän lopuksi vielä kaunis Konevitsan jumalanäiti ikoni, jonka sain lahjaksi työkaveriltani. Hän on maalannut sen itse.

Sain itse valita mieleiseni hänen kokoelmistaan ja tämä tuli valittua kun aihe oli niin kaunis ja värimaailma sointui meidän kammarin piironkiin.

Wanhalle uutta

2011-01-17T20:42:00.010+02:00

Hehheh, oli ihan pakko laittaa moinen otsikko. Jäljenpänä selitys.

Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua. Ne on otettu kiireessä ja vähässä valossa eli luvassa daideellisia otoksia. Uusia ei ehdi ottamaan vähään aikaan eli tyytyminen tähän.

Töissä olen huomannut, että melkeinpä käyttökelpoisin villavaate on joku kevyt liivi. Se ei ole liian kuuma ja lämmittää kuitenkin sopivasti. Pari minulla jo onkin mutta eipä yhtään kietaisuliiviä. No eikun tekemään vallankin kun tuli ostettua sopivan ohutta lankaa. Ja kun viidestoista päivä alkoi lähestyä niin ajattelin, että liivihän voisi sopia myös juhla-asusteeksi (sikälimikäli valmistuisi ajoissa), vallankin kun langan ja koltun väri sattumalta rimmasi niin hyvin.

Koska olin neulonut samaisesta langasta ennenkin, uskalsin ryhtyä toimeen ilman senkummempia laskelmia, periaatteella koko homma hatusta ja mututuntumalla. Vanhassa mustassa neuletakissa on kiva, pelkistetty pintaneule joka toimii molemmin puolin ja ajattelin tehdä tähän samoin. No mallineuleenkin kaivelin hatusta ja jossain vaiheessa huomasin ettei se mennytkään ihan samoin. No ei väliä, toimii näinkin.

Aloitin olkapäiltä, koska siten oli helpompi sovittaa neuletta sen edetessä. Kauluksen uurteet ja kädentiet onnistuivat hyvin, takana olevat kiilat myös, mutta

kietaisuvyöt ovat ehkä turhan leveät. Mietinkin tässä, josko purkaisin ja tekisin ne uudestaan. Se kylläkin edellyttää, että puran koko helmaosan sillä vyöt on neulottu työhön lisäämällä silmukoita. Neuleessa ei ole siis yhtään saumaa. Ja en ole aivan varma onko tämä nurjapuoli sittenkään kivan näköinen.

Malli omasta päästä
Lanka Novita Florica
Menekki 200 g
Koko sopiva
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Virkkukoukku 3 mm

Liivi kyllä valmistui ajoissa, mutta kävi sitten niin, etten kuitenkaan laittanut tätä, enkä liion samanväristä kolttuakaan synttäreilleni, joita vietettiin viime lauantaina. Aiemmin mainittu vanha musta villatakki sai luvan lämmittää hartioita ja tunnelman lämpimyydestä vastasi satapäinen ystäväjoukko. Kiitos heille kaikille. Voi että oli lystiä, vieläkin hymyilyttää :)

Satuin vielä saamaan lahjaksi ystäväni tyttären tekemän huovutetun kaulanauhan ja sehän sopi tällaiselle villanystävälle kuin nenä päähän ja sai luvan heilui kaulalla koko illan. Ja kyllä se heiluikin. Kiitos Idalle :)

JK. Unohdin mainita, että sain toisenkin käsitöihin liittyvän lahjan. Tuossa alimmassa kuvassa olevat henkilöt plus herra R. (kiitos vielä kerran :) olivat porukalla kehränneet kultalangasta minulle tuollaisen kultalevyn ja niinkuin suuressa maailmassa tapana on, minäkin ripustin sen vessan seinälle :)

Wanhasta uutta

2011-01-01T13:52:00.007+02:00

Niinkuin vuodenvaihteessa tapana on, täälläkin muistellaan hiukan menneitä. Tällä kertaa ei tehdä kaikenkattavaa katsausta koko viime vuoteen (se ehkä joskus myöhemmin) vaan keskitytään vuoden viimeiseksi valmistuneeseen neuleeseen.

Minulle tuli aikanaan Kotiteollisuus lehti (nykyään Taito). Noihin samoihin aikoihin meillä oli lampaita ja pääsin silloin tällöin toivioretkille eli vaihtamaan villoja langoiksi Hiirolaan Pirtin kehräämölle. Näiltä reissuilta mukaan tarttui mm. ihanaista silkkivillalankaa ja langalle sopiva malli löytyi Kotiteollisuuslehdestä vuodelta 1990 (nro 6):

eli huppuhuivi. Ohjeissa sanotaan ihanan suurpiirteisesti että langan ja värin voi valita mieleiseksi monien mahdollisuuksien joukosta. Neulo valitsemastasi langasta mallitilkku, josta voit laskea silmukka- ja kerrosmäärät. No niinhän minä tein ja tuloksena oli huppuhuivi, joka oli kyllä lämmin ja suojasi varsinkin korvia.

Ikävä kyllä se sai tällaisen pallopään näyttämään vieläkin isommalta, ihan melkein kuin Big Giant Head.

Koska huppuhuivia tuli käytettyä tosi harvoin, päätin purkaa sen ja neuloa jotain uutta, varsinkin kuin lanka oli säilynyt niin siistinä. Aikani pähkäiltyä päädyin Haapsalu sall kirjasta löytyneeseen Varisejalakiri malliin ja ajattelin tehdä huivista niin pitkän kuin lankaa riittäisi ja tähän se riitti:

kuvat otettu samassa kohtaa takapihalla kuin nuo edelliset, jotka otettiin vuosi sitten. Myö laiskurit ei jaksettu kauemmas vääntäytyä.

Malli Varisejalakiri Haapsalu Sall kirjasta (Siiri Reimann, Aime Edasi)
Lanka Pirtinkehräämön silkkivilla
Koko n. 47 cm x 1,60 cm
Puikot 5 mm pyöröpuikot

Huivia oli mukavan joutuisa neuloa ja pitsikuvion oppi nopeasti ulkoa.

Tämä valmistui jo joulun välipäivinä, mutta vasta nyt ehdittiin kuvaamaan. Valokuvaaja, valokuvattava ja valo satuivat tänään olemaan yhtäaikaa samassa paikassa.

Luulenpa että tätä tulee käytettyä paljon enemmän kuin tuota edellistä versiota. Tämä lämmittää oikein ihanasti hartioita ja on muutenkin mieleinen eli kannatti muokata. Hm, tuolla komerossa luuraa muuten yksi toinenkin silkkivillaneule, joka vaatisi käsittelyä.

Ja lopuksi toivottelen teille rakkaat ystävät oikein onnellista, neulerikasta uutta vuotta :)

Rekehen, rekehen

2010-12-24T08:59:00.003+02:00

nouse matkaamaan, lumi alla jalasten se laulaa lauluaan...

Hyvää Joulua!

Ei kahta ilman kolmatta

2010-12-04T17:10:00.005+02:00

Täällä ei nyt esitellä mitään suunnittelun tahi neulonnan riemuvoittoja vaan ihan tavallinen punainen villatakki. Tämä ei tarkoita etteikö olis aihetta tyytyväisyyteen. Sain kuin sainkin istuvan takin Tuulian tailorinopeilla, eli eipä mennyt kurssi hukkaan.

Mallina tässä on oma Hiirulainen, joita tein kaksin kappalein muutama vuosi sitten. Erotuksena aiempiin on, että pohjaneule ei ole pelkästään 3 oikein, 1 nurin vaan joka neljän kerros on pelkkää oikeaa. Tästä oli apua palmikkokiertojen suhteen, siis varsinkin kohdassa jossa letti tekee suuremman mutkan. Ulkonäkö on silti aikalailla samanlainen.

Malli oma Hiirulainen Tuulian tailoriopeilla
Lanka Gjestal Maija, menekki 420 g
Koko kerrankin sopiva eli jotain 38
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Koukku 3 mm virkkuukoukku
Muuta 9 nappia

Maija-lanka ei ollut niitä miellyttävimpiä neulottavia. Se oli jotenkin muovisen oloinen nitkuteltava, vaikka onkin 85 % villaa. No, pesu ja huuhteluaineella huuhtelu tekivät kyllä tehtävänsä eli takista tuli ihan mukavan tuntuinen ja käyttökelpoinen. Väriin olen oikein tyytyväinen. Kuvista ei ehkä tule totuus esiin, näillä hämärillä kun on tuskastuttava kuvata ja varsinkin punainen on ylen haasteellinen. No tämä takki olis niinku lähellä puolukan punaista, ei kylläkään ihan. Sitten tämän pimeyden lisäksi on toinenkin tuska. Minä en tykkää pätkääkään olla kuvattavana, eikä mielikuvitus tahi naama riitä mihinkään ihmeelliseen. No voishan sitä kuvata henkarissa roikkuvaa takkia, mutta totuus tulee paremmin ilmi näissä elävämalli kuvissa kuten seuraavassa:

Aika hyvin istuva takki, no ainakin verrattuna siihen edelliseen. Olen ihan tyytyväinen ja lähinnä juuri siihen, että onnistuin tässä saumattomassa tekniikassa. Tein jopa rintamuotoilut wrap and turn tekniikalla ja tuli siistiä jälkeä. Ehdottomasti käytän tulevaisuudessakin tätä tekniikkaa, mutta Hiirulaisia tuskin tulee enää. Vähän latistaa tyytyväisyyttä tuo niin arkinen malli, samalla vaivalla olisi voinut tehdä jotain uutta ja erilaista, mutta nyt ei rahkeet riittäneet tämän enempään. Eli hyvä näin.

Tein töihin joulukoristeita myymättä jääneistä poistokirjoista. Malli oli jossain lehdessä, oiskohan ollut Sinä Osaat tai jouku.

Joku asiaks sanoi, jotta kuinka raskitte kirjoja silputa. No tuskin kukaan jää kaipaamaan esim. Ydinaseet ja suurvaltapolitiikka kirjaa vuodelta 1982. Tosin siinä oleva teksti ei ole kovin jouluista. Tein muutaman sydämen jostain insinöörien pääsykoekirjasta, matemaattisia kaavoja ja laskuja. Mielestäni kauneimmat tulivat Taaborilta Golgatalle kirjasta vuodelta 1901.

Jouluntuoksuista viikonloppua itse kullekin.

Kaisan päivää

2010-11-25T17:58:00.005+02:00

Tämän kertainen Wiikon Wanha on kuva kauniista tytöstä viehättävässä takissaan. En tiedä kuka hän on, mutta voisipa olla vaikka Kaisa tänään olevan nimipäivän kunniaksi.

Ennen vanhaan Kaisan päivä on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä. Lampaan villa on kuulemma parhaimmillaan juuri tähän aikaan. Jossakin on sanonta "Kaisan villa ei katoa", mitähän se sitten tarkoittaneekaan. Säihin liittyviä uskomuksia on myös paljon. Tänään pitäisi kuulemma olla suojasää, mutta ei ainakaan täällä. Tuulee vallan mahottomasti ja on kylymä. No, jos vanhoihin on uskomista niin jouluna on samanlainen sää. Toisaalta Jämsäläiset uskoo että
"Kun Kattina (pakkanen) kapsaa, niin jouluna (vesisade) napsaa".

Nähtäväksi jää.

Vauhtiraitasukat sun muuta

2010-11-21T16:44:00.006+02:00

Kuten edellisen postauksen lopussa uumoilin, en malttanut olla aloittamatta punaista Hiirulaista ennen sukkaputken loppua. Olen jo ohittanut kriittiset kohdat, sovitellut neulosta ja näyttäisi, että siitä on mahdollisesti tulossa jopa oikean kokoinen. Nyt vaan pösötellään helmaan asti.

Meinasi jäädä yhden synttärilahjasukat kesken kun Hiirulainen vei mennessään, mutta sankari ei onneksi pahastunut vaikka saikin sukkansa pari viikkoa myöhässä. Ja sitten se vielä kiltisti poseerasi kuvaajalle :)

Seiskaveikasta (130 g) kolmepuolosilla neulottu.

Laitetaanpa tänne myös kuva tossukoista, jotka lähetin aiemmin syksyllä vuosipäiviä viettäneen tätsyn jalkoja lämmittämään.

Poikakullallekin tein tossut vaan enpä ehtinyt kuvata niitä kun lähtivät jo maailmalle.

Näitäkin on nähty

2010-11-13T13:57:00.006+02:00

eli nyt on jäänyt jumi päälle. Tuutista tulee samanoloisia sukkia kuin aiemminkin.

Erona aiempiin on vain silmukkaluku ja resorin oikeat silmukat, jotka on neulottu takareunoistaan.

Mitenkä tästä sais kiskastua itsensä jonkun uuden pariin. Punainen villatakki odottaa tulemistaan. Malli on selvillä, mallitilkku odottaa laskijaa, excell-taulukko odottaa lukuja, puikot odottavat silmukoita ja mitä tekee hän? Neuloo vaan sukkia. Tässä velipojalle synttärisukat eli Onnea Tampeleelle!

Tässä on mukavan raukea olo parituntisen tanssin ja hyvän ruoan jälkeen. Mitäpä jos en tekiskään opiskeluhommia vaan ottaisin härkää (tässä tapauksessa kylläkin Hiirulaista) sarvista ja keskittyisin neulomiseen tai siis sen aloittamiseen. Ah, niin houkutteleva ajatus.

Kuin kaksi marjaa

2010-11-06T09:32:00.005+02:00

Selailin torstaina uusinta Suuri Käsityölehteä (11-12/2010) ja yllätyin kovasti nähdessäni hyvin tutunoloisen sukkamallin. Sivulla 14 on Minna Metsäsen suunnittelemat tytön ja naisen pitsisukat, joista jälkimmäisen ulkonäkö ja mallikerta on just sama kuin vuonna 2007 suunnittelemissani Siiri-sukissa.

Tai no, lehden mallissa on kaksyhteen/langankierto kerrosten välillä yksi välikerros, kun taas minun mallissa niitä on kolme. Ja kärkikavennus näyttää olevan erilainen. Tuleekohan näistä se kuuluisa 10 % erilaisuus, jolloin malli tulkitaan uudeksi? Ohjetiedusteluihin vastaa, ylläriylläri Novita.

Tässä muutama vanha kuva tekemistäni Siiri-sukista, joiden ohje on ollut tuosta oikealla sivupalkissa jo useamman vuoden.

Että tämmöstä.

Vuodet kuluu

2010-10-27T16:24:00.003+03:00

Tuntuu, että vuodet vierii paljon vikkelämmin näin vanhemmiten (noh, kulostaapa hassulta näin nuoren suusta :). Wiikon Wanhan tai oikeammin 20 vuotta vanhan kuvan siivittämänä lennätän lämpimät synttärionnittelut Tytölleni sinne opiskelukaupunkiin.

Kuva on otettu joulukuussa 1990. Hyvä Ystäväni tuli vauvoineen auttamaan minua ristiäisten järjestämisessä. Hän olikin mainio apu, minä sain ihan rauhassa leipoa ja touhuta vaikka kuinka, sillä tarpeen tullen hän imetti molemmat vauvelit. Voivoi, oli ne mukavia aikoja mutta tätä kuvaa katsellessa tulee suuri haikeus, sillä Hyvä Ystäväni (vasemmalla) kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten.

Kehtuuttaa

2010-10-18T17:33:00.004+03:00

nimittäin tämä blogin päivittäminen. Ei näytä mitään ihmeellistä puikoilta tulostuvan ja mietityttää josko näistä tavansukista tahi huiveista viitsii edes blogata ja että ketä kiinnostaa.

Jonkin sortin väsymystä havaittavissa. Mutta tämä taitaa olla aivan tavallista. Onkohan kukaan muuten tehnyt tutkimusta tältä alalta, siis blogeista noin ylipäätään? Ja mikähän se on blogin keskimääräinen elinikä, kolme vuottako? No olenhan minä jo neljättä vuotta täällä puikkoja heilutellut ja itseppähän tuota päätän mihin suuntaa homma menee tai meneekö mihinkään vai jääneekö paikalleen vallan. No näistä sukista ei sen enempää kuin että ovat seiskaveikasta 3,5 mm sukkapuikoilla neulotut erinäisin kantapäin ja kärkikavennuksin.

Opiskelen parhaillaan työn ohessa ja joudun käymään Keravalla aika-ajoin lähipäivillä. Minulla on aina neule mukana niinkuin viimeksikin mutta voi sentään, lanka pääsi loppumaan heti ensimmäisenä päivänä. En onneton ollut kurkannut neulepussiin ennen reissuun lähtöä. No ei auttanut muu kuin etsiä lankakauppa Järvenpäästä, jossa maijailtiin ja kyllähän sieltä sellainen hauska pieni puoti löytyikin. Siellä oli tarjouksessa miellyttävän tuntuista Vickie Howell Graft lankaa, jonka koostumus on 65 % luomupuuvillaa ja 35 % maitokuitua.

Neuloin seuraavana päivänä baktushuivin ja kotimatkalla junassa toisesta huivista puolet. Kahteen suloisen pehmeään huiviin meni lankaa yhteensä 200 grammaa. Valkoisuus ja käsinpesu tosin ei ole kovin hyvä yhdistelmä huivissa mutta aattelin neuloa tuosta langanlopusta koetilkun ja katsoa mitä tapahtuu konepesussa. Tosin antaneeko tuo kovin luotettavaa tulosta, kun tulee niin pieni tilkku. Nähtäväksi jää.

Vuodet vierii

2010-10-02T13:21:00.004+03:00

Äidinäidillä oli seitsemän lasta. Ensimmäinen syntyi 1935 ja viimeinen 15 vuotta myöhemmin. Molemmat eli enoni ja tätini viettävät synttäreitään tänä viikonloppuna. Sen kunniaksi Wiikon Wanhoina kuvia sankareista.

Tämä kuva on ehkä vuodelta 1938 ja siinä ovat äitini ja veljensä eli tämä sankari-eno todennäköisesti Kesäpaikan kentällä Inarin rannalla.

Tämä kuva taitaa olla vuodelta 1963 tai 64. Ei olla vielä kovin isoja isoveljen kanssa kun samaan vannaan mahdutaan. Vasemmalla päivänsankaritäti ja takana edesmennyt kummitätini.

Lämpimät onnentoivotukset molemmille!

Sunnuntaivierailulla

2010-09-19T11:25:00.004+03:00

Suurin osa näistä Wiikon Wanha-kuvista on iso-enoni ottamia. Hän harrasti valokuvausta ja oli ilmeisesti myös kova kyläilemään sisarustensa kanssa, sillä tällaisia kylästelykuvia on paljon.

Tunnistan vain yhden henkilön kuvista, jotka on otettu joskus 20- tai 30-luvulla.

Nämä asetelmakuvat ovat aika hupaisia :)

No joo,

2010-09-05T16:52:00.005+03:00

on tämäkin neuleblogi. Vanhoja valokuvia esitellään kuukausikaupalla ja sitten kun vihdoinkin olisi neuleen vuoro niin se on mikä on. Ja nyt tulee pettynyttä vuodatusta.

Kaikki alkoi viime keväänä kun kävin Tuulian Paitakurssilla ja innostuin hänen saumattomasta tekniikastaan. Sovelsin jo aiemmin oppimaani, tosin käänteisesti ja sain aikaan ihan siedettävän tuloksen. No, kun sitä ohutta puuvillalankaa jäi vielä vaikka kuinka, niin aattelinpa tekaista itselleni kesäpuseron. Homma alkoi ihan luonnikkaasti paitsi että taulukkoon oli lipsahtanut joku aivan järjetön luku ja hihapyöriön lisäyksiä neuloessani tuli uskon puute. No, onneksi Tuulia auttoi ja pari senttiä purettuani homma jatkui. Kesä kului ja hellettä piisasi. Neule eteni hitaasti. Helle jatkui ja jatkui ja neule eteni edelleen niin hitaasti ettei siitä kannattanut enää tehdä mitään kesäneuletta, pitkät hihat vaan ja kas, syksyneulehan se siinä. Ja nytpähän sitä tarvitaankin jo pitkähihaista kun syksyn viileys on saapunut. Mutta voi p..., pusero ei tunnu yhtään kivalta päällä.

Väärinkäsityksiä välttääkseni täytyy korostaa, ettei epäonnistumisen syynä ole tämä tekniikka, vaan muuan liian suureksi määritelty mitta (armhole circumference) ja se ettei neuloja älynnyt käyttää järkeään neuloessa. Kuvien perusteella voisi päätellä, että pusero on ihan OK, no ainakin tämän ensimmäisen

mutta näissä jo näkyy, kuinka liian laaja hiha-aukko vaikuttaa istuvuuteen.

Malli The Tailored Sweater by Tuulia
Lanka Ohutta puuvillaa, menekki 400 g
Koko M
Puikot 3 mm
Minä kuulun herkästi purkavaan koulukuntaan mutta nyt taitaa jäädä purkamatta. En oikein tiedä mitä tekisin. Ainut järkevä vaihtoehto lienee se, että leikkaan hihat pois ja huolitelen reunan jotenkin. Ehkä sitten joskus. Mutta tämä ei jää tähän. Jahka tästä toinnun, aloitan punaisen villatakin tällä samalla tekniikalla, niin.

Kainuussa

2010-08-29T16:13:00.006+03:00

Ne on nämä Wiikon Wanhat nyt jostain syystä jumittunu 60-luvun Kainuuseen. Van mikäpä se siinä. Kuvassa nuoretparit luontoretkellä Puolangan Hepokönkäällä.

Minkähänlaiset kengät näillä hamenaisilla on jalassa :)

Mökillä muinoin osa 2

2010-08-23T09:26:00.007+03:00

Wiikon Wanhoja vaan. Ennen edellisen postauksen mökkiä meillä oli mökki Pesiönjärven rannalla. Muistikuvat niiltä ajoilta ovat hyvin hatarat, vain kaitafilmit ja muutama kuva on jäänyt muistoksi.

Salskea nuori mies vasemmassa laidassa on enoni, joka kuoli tapaturmaisesti noin kymmenen vuotta kuvan oton jälkeen. Hänestä on jäänyt elävät muistikuvat, joihin liittyy tietty surumielisyys liian aikaisen poismenon johdosta. Äidin vieressä ovat Toini ja hänen kaksoissisarensa. Toini oli meillä muutaman vuoden kotiapulaisena siihen aikaan kun äiti oli keuhkotautiparantolassa. Hassua etten muista niistä ajoista mitään, tosin olinhan tuota aika pieni, kuten kuvasta näkee.

Mökillä muinoin

2010-08-10T10:34:00.004+03:00

Tänä kesänä ei ole puikot paljon heiluneet. No, jotain tuolla on tuloillaan mutta ylen hitaasti eli ehkä täällä vielä joskus nähdään neuleitakin. Siihen asti mennään näillä Wiikon Wanhoilla. Tämän kertainen kuva on otettu meidän mökillä kainuussa 60-luvun puolivälissä. Kuvassa äiti, kummitäti, allekirjoittanut ja kummisetä.

Kummitätini oli armoitettu käsityöihminen. Muistan ihailleeni ja ihmetelleeni pienenä kuinka hän jaksoi neuloa ohuenohuesta langasta itselleen mekkoja, hameita ja puseroita. Pitääpäs näyttääkin joskus ihanat nukenlakanat, jotka olen joskus saanut häneltä synttärilahjaksi. Kummisetä oli menettänyt sodassa oikean käden kaikki muut sormet paitsi peukalon ja etusormen. Vaikka me asuttiin ihan naapureina, me sanottiin aina kohdatessa käsipäivää kun se tuntui niin hassulta.

Äiti ja varsinkin isä sairastelivat aika paljon kun olin lapsi. Se lienee aiheuttanut hieman epävarmuutta elämään. Muistan kun kerran kysyin äidiltä minne me veljen kanssa joudutaan jos he kuolevat. Äiti sanoi että meillä on hyvät kummit, kyllä he meistä huolehtisivat. Ajatus tuntui ihan hyvältä ja muistan jopa kuvitelleeni millaista se elämä voisi silloin olla. Kuvan kummit ovat jo edesmennet mutta Rovaniemellä on kummitäti eli sinne lämpimät terveiset ja kiitos mahtavista kirjoista :)

Olipa pikkuinen oravanpoika

2010-07-30T16:58:00.004+03:00

Oiskohan nämä takapihalla viipeltävät pikkuoravat viikon vanhoja? No ehkä vähän vanhempia, mutta menkööt Wiikon Wanhasta kun ovat niin peijakkaan suloisia.

Lisää kuvia ja muutama videonpätkä täällä.

Uimaan, mars

2010-07-16T19:19:00.004+03:00

Näillä helteillä ei tekis mieli muuta kuin lillua vedessä. Näin lienevät tuumineet myös nuoret miehet 20-luvulla, eli Wiikon Wanha:

Oletan, että nuorukaiset ovat armeijassa, ainakin vasemman puoleisen uroksen ryhdikkyys viittaisi siihen :)

Heinäkuun hellevaate

2010-07-02T10:14:00.004+03:00

Mennään näillä Wiikon Wanhoilla kun tuolla neulerintamalla on niin kovin hiljaista. Kyllä sitä neulomistakin vielä harrastetaan, tosin juhannuksen aikaan tuli kuuden päivän paussi, pisin miesmuistiin ja avokki jo vähän kyseli jotta onko kaikki hyvin. Hyvin on, ei kiire minnekkään. Pitemmittä puheitta: kesäinen hellemekko 70-luvun alkupuolelta:

Tuotelapussa lukee Figura (100 % crylon). Mekko.fi sivuilla oli maininta kyseisestä firmasta mutta kuvia ei löytynyt. Tämä on äidin vanha kesävaate ja sopii minulle ja tyttärillekin oikein hyvin, ihan käyttökelpoinen yksilö :)

Juhannustaikoja

2010-06-23T20:09:00.005+03:00

Vanhat merkkipäivät kirjassa vuodelta 1948 esitellään jos jonkinlaisia kansanperinteitä, juhannukseen liittyviä löytyi peräti 17 sivullista. Wiikon Wanhaksi valikoitui tällainen räväkämpi versio perinnelaarista (klikkaa isommaksi):

Kannattaneeko kokeilla?

Hyvää juhannusta :)

Kesäkäsitöitä

2010-06-12T16:52:00.004+03:00

Rudolf Koivun tunnelmallinen maalaus harsovaippoja päärmäävästä naisesta

löytyi vanhasta Kotiliedestä vuodelta 1933 eli tämänkertainen Wiikon Wanha.

Poollehekiri

2010-05-30T18:13:00.003+03:00

No niin, nyt on sitten valmistunut ensimmäinen huivi iki-ihanasta Haapsalu sall-kirjasta. Malliksi valikoitui Poollehekiri (puolikkaan lehden malli), mutta aivan yhtä hyvin huivia voisi kutsua vaikkapa Keravaksi tahi Reissuliksi, sillä olen neulonut sitä junaillessani lähipäiville opiskelemaan ja arvannette varmaan minne :) No, eipä ole tyhjänpanttina kulutettu VR:n kalustoa.

Malli Poollehekiri Haapsalu sall (Siiri Reimann, Aime Edasi) kirjasta
Lanka Pirtinkehräämön ohut kampalanka tex 110 x 2, 140 g
Koko n. 37 x 200 cm (75 silmukkaa)
Puikot 3 mm pyöröpuikot

Malli oli loppujen lopuksi aika helppo, sillä mallikerrassa ei ollut kuin 6 riviä ja oikeastaan opittavaa oli vain kolmen rivin verran. Mallikerran puolessa välissä ensimmäiset kolme riviä toistuivat samanlaisina, mutta alkoivat eri kohdasta. Mutta kyllä mulla silti lunttilappu oli kaikenvaralta koko ajan mukana.

Ääre- eli reunapitsejä en tehnyt kuin päihin. Leveydestä olisi kieltämättä tullut parempi, jos olisin lisännyt raunapitsit myös pitkille sivuille, mutta kun en muistanut alussa lisätä huivin reunoille tarvittavia ainaoikein silmukoita, niin enpähän tehnyt pitsejäkään. No ois kai sen pitsireunan silti voinut tehdä, mutta tehdään sitten seuraavaan huiviin, tosin en kyllä tykkää yhtään kappaleiden yhdistämisestä ompelemalla. Jos ois hiiirmu pitkät pyöröpuikot niin onnistuiskohan homma toisinpäin, siis että poimis huivin reunoilta silmukat puikolle ja neulois reunapitsit ja päättelis? Ei kai tuota kukaan kiellä kokeilemasta.

Olen tainnut ennenkin mainita kuinka pitsihuivin kuvaaminen osaa olla haasteellista ja varsinkin tällaisena päivänä jolloin sää vaihtelee huimaa vauhtia; sataa, paistaa, tuulee jne. Just ja just ehdin ripustella huivin omenapuun oksalle ja näpsiä muutaman kuvan, kun piti jo juosta sadetta karkuun sisälle.

Omenapuut kukkii niin kauniisti parhaillaan.

Huivi ei läpäise sormustestiä, mutta kyllä se rannerenkaan läpi menee :)

Oho, neule

2010-05-20T22:01:00.005+03:00

on valmistunut eli nythän tämä ois taas niinkuin neuleblogi.

Tästä neuleesta piti alunperin tulla liivi/tunika ja oikeastaan tulikin, mutta kun lopputulos ei näyttänyt hyvältä, peruutin eli purin jonkunmatkaa ja muutin suunnitelmia. Juuri tuohon saumaan olin siellä Tuulian paitakurssilla ja ne eväät jäi niin mukavasti mieltä kutkuttamaan, että päätin heti soveltaa opittua, tosin en ylhäältä alas vaan toisinpäin ja ihme kyllä homma toimi niinkin. Välillä piti kyllä hakea uskonvahvistusta ja sitä sainkin. Kiitos Tuulia :)

Eilen illalla yhdentoista maissa käytiin kuvaamassa neuletta tuossa rantsulla ja voi miten oli kaunis ilta ja niin hieno valo.

Neuleen helmapitsi on sama kuin Veronica Averyn Shetland Shawl Turned Westissä, mutta siihenpä ne yhtäläisyydet loppuvatkin. Tein ihan tarkoituksella neuleesta simppelin ja sellainenhan siitä tulikin. Pyöröpuikoilla helmaosa, sitten hihat pyörönä ja kainaloista kaikki samalle puikolle ja istutettua hihaa sorvaamaan. Tein lyhennetyillä kerroksilla rintalaskokset ja olkapäiden muotoilut.

Hihan yläosan yhdistin etu- ja takakappaleisiin samallalailla kuin kantapää tehdään (se perinteinen hollantilainen) eli sain aikaan satulahihat.

Tuo oli siinäkin mielessä onnistunut ratkaisu, etteivät etu- ja takakappaleiden pystyraidat olisi osuneet samoihin kohtiin olkasaumassa. Se taas johtui siitä, että alkuperäissuunnitelmat olivat hiukan toisenlaiset eli yläosan piti olla pelkkää helmineuletta. Etu- ja pääntienreunat huolittelin virkkaamalla.

Neuleessa ei ole yhtään saumaa ja päättelykin jäi ihan minimiin, oiskohan ollut kuusi pääteltävää lankaa. Sain kaverilta jokunen aika sitten kaksi isoa rullallista tuota puuvillalankaa ja siinä ei ollut yhtään solmukohtaa vaan lanka juoksi rullalta mallikkaasti.

Malli oma
Lanka puuvillaa, ei tietoa merkistä, menekki n. 450 g
Koko sopiva (kerrankin)
Puikot 3 mm pyörö- ja sukkapuikot
Koukku 3 mm virkkuukoukku
Muuta 5 nappia (kaksi jäi uupumaan)

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen mutta mutta, iso mutta. Hitsi kun olin ajatellut värjätä tuon neuleen, mutta hirvittää jos se ei onnistukkaan, tosin edellisestä värjäyksestä jäi vain positiivisia kokemuksia, mutta ainahan se on riski olemassa. No, pitää harkita.

Tänä iltana käytiin muuten uimassa (lue kastautumassa)tuossa samaisessa paikassa vähän niinkuin pakonsanelemana. Yks jos toinen oli harrastannut hikiliikkumista ja juuri ennen suihkuun menoa joku huomasi ettei hanasta tule vettä ollenkaan. No, mietittin että haistaanko aamuun asti vai mennäänkö virtaan ja sinnehän sitä. Oli muuten kylymää, hrrr. Kuultiin myöhemmin, että päävesiputki oli mennyt poikki tuossa lähellä ja nyt tuolta kuuluu koneiden jyrinä eli kai ne nyt korjaa sitä.

Lauantai-illan ratoksi

2010-05-08T19:34:00.002+03:00

Tällaista oltiin kuuntelemassa eilen Jyväskylässä. Ai vitsi kun oli hauskaa.

Hayseed Dixie - Bohemian Rhapsody

Tänä iltana on heidän Suomen kiertueen viimeinen keikka Helsingissä Virgin Oilissa. Suosittelen!

Vanhoja leluja

2010-05-06T22:28:00.005+03:00

Puuvillaneule ei ota valmistuakseen joten esitellään taas Wiikon Wanha. En tiedä keitä tässä kuvassa on, melko varmasti eivät ole sukua.

Leluista päätellen siinä on paremman perheen lapsia kera palvelijan. Aika erikoisen näköinen lelu tuossa oikeassa reunassa. Onkohan se kenties naamari?

Pöpi-nalle

2010-04-29T06:33:00.001+03:00

Wiikon Wanhoissa jatkuu leluteema. Kuvassa tämänpäiväinen synttärisankari (onnea vaan kovasti tyttökulta) nallensa kanssa lähdössä ukin synttäreitä juhlimaan.

Mieleinen nalle oli isotätien Lontoon tuliainen tyttärelle. Kun mietittiin nimeä uudelle tulokkaalle kerroin vihjailevasti kuinka englannissa kutsutaan poliiseja bobeiksi, että eikö oliskin hyvä nimi? Joo, nallen nimi on Pöpi, tuumi lapsukainen eikä hän suinkaan tarkoittanut, että se olisi ollut jotenkin tyhmä tai idiootti. Bobby taipui lapsensuussa Pöpiksi vai pitäisko se kirjoittaa Böbi vai Böpi. Ja eihän se nimi miestä pahenna, eikä nalleakaan.

Kuva on otettu lokakuun lopussa vuonna 1985. Alkuperäinen kuva oli niin tumma, että sitä piti käsitellä roisisti saadakseen sävyjä esiin. No, tulipa sitten testailtua eri filttereitäkin :)

Kivoja kavereita

2010-04-25T20:26:00.007+03:00

Sain viime syksynä kaverilta pari isoa rullallista ohuehkoa puuvillaa ja siitä on nyt muotoutumassa jotakin. Piti tulla liivi mutta taitaakin tulla takki. Toivotaan ettei kuitenkaan käy niinkuin hiirelle sillä tuluskukkarolle ei ole tarvetta.

Saahan nähä mikä tulee. Kaunis kiitos Katjalle riittoisasta langasta.

Vaikka olenkin hamstereiden sukua niin lankahamsteriksi minua ei voi mainita. Yleensä ostan lankoja jotain tiettyä neuletta varten ellei sitten kohdalle satu joku ohittamaton tarjous. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt pitämään varaston pienenä, sillä pahimmassa tapauksessa sellainenkin vaihtoehto on olemassa ettei puikot enää heilu. Sitä en kylläkään murehdi vaan nautin neulomisesta ihan rauhassa niin kauan kuin homma luistaa. Pikkuinen varasto on kuitenkin kertynyt ja lankalaatikossa on mm. vironvilloja, jotka kaikki on sattumoisin ystäviltä saatuja.

Valkoiset äidiltä, musta Annalta, harmaa Vööbeltä ja oranssi Tainalta. Huiveja ajattelin näistä tehdä ja kirjoneulelapasetkin ois kivat ja huovutetut tumput myös. Sitten joskus. Kaunis kiitos näistäkin kuin myös tästä hauskasta virolaiseta Käsitöö- lehdestä vuodelta 1989 jonka sain Annalta.

Kovin on samantapaista neulemuotia ollut meilläkin. Ja nuo suklaat, njam. Kiitos Anna :)

Ja kun tässä ollaan kiittelemään lähdetty niin lähetetäänpä sellaiset lyyleille eli vapaamuotoiselle neuleporukalle, joka houkutteli minutkin zumbatunneille. Emme siis ole heilutelleet viime aikoina puikkoja vaan aivan jotain muuta. En tykänny tanssia kengät jalassa, joten ompelin liukuesteet (palat nappulahanskoista) villatossukoiden pohjiin ja hyvin toimi. Eilissä iltana neuloin puuvillatossukat kun aattelin, että ne vois olla villaisia vilpoisammat ja niinpä vain olivatkin tuli todettua tämän päivän tunneilla. Liukuesteet jäi ompelematta, joten luisto oli taattu, mutta ehkä sellaiset kannattais kuitenkin olla ettei tulis vedettyä rimpuloita.

Ja sitten lopuksi kiitos myös teille rakkaat kanssaneulojat ja -bloggaajat vierailuista, kommenteista ja mielenkiintoisista blogeista.

Vanhat nuket

2010-04-17T09:51:00.006+03:00

Tämänkertaiset Wiikon Wanhat ovat nukkeja 1960-luvulta. Siihen maailmanaikaan leikittiin vielä kovasti nukeilla, ei tieten kaikki mutta minä ainakin. Rakkain ja varmaan ensimmäinen nukkeni oli Jaana. Hän on säilynyt todella hyvin siihen nähden, että hänellä on leikitty paljon, ensin minä ja jonkun verran myös minun lapset. Niskassa on pieni halkeama ja toinen silmä ei aina meinaa pysyä auki, mutta muuten nukke on priima kunnossa.

Tässä Jaana on puettu velipojan lapsuusaikaiseen trikoo-asuun, joka sekin on 50-60-luvun vaihteesta.

Tässä yhteispotretissa istuu vasemmalta lukien Jukka, joka on näköjään puettu mekkoon, Jaana ja nimetön, ei niin kovin tärkeä nukke.

Jukan kaveri Pekka ei päässyt kuvaan, kun sen naama oli niin kovin litistynyt aikojen saatossa.

Nämä nukkekodin asukit ovat esiintyneet täällä jo ennekin, mutta on ne niin somia, että kehtaa toiseenkin kertaan esitellä.

Ja nämäkin on aiemmin nähty eli barbiepariskunta Kari uudessa villatakissaan ja sukissaan:

sekä puolisonsa Helena tyköistuvassa silkkimekossaan:

Ja sitten on vielä tällainen erikoinen yksilö, joka on saanut asukseen vanhan sukanvarren:

Lieneekö hän barbien ISOäiti, pituutta on nimittäin n. 40 cm ja muodoissakin löytyy. En kyllä muista leikkineeni tällä kovin paljon enkä ole kellään nähnyt samanlaista.

No voi harmi kun nuket eivät ole nyt täällä, että olisin voinut tarkistaa leimat ja etsiä mahdollista tietoa netistä. Kuvasin nämä viime kesänä kun tyhjensimme varastoa ja kävimme läpi säilytettäviä tavaroita. Nyt lelut ovat tuolla työhuoneelle kylän toisella puolen.

Voihan räätäli

2010-04-11T12:53:00.004+03:00

miten fiksun sydeemin Tuulia on kehitellyt huokailee täällä yksi onnellinen paitapajakurssin kävijä. Ihanhan tässä on kuin herätyksen saanut. Vaatii vielä harjoittelua ennekuin ilkiää hehkutella lopputuloksella, mutta nytpähän tietää missä kohdin pitää olla tarkempana.

Kamerakin mulla ois ollu mutta eihei veikkonen kerinnyt kuvaamaan kun oli niin jännät paikat tuon puseron tiimoilta. Emma sentään ehti muutaman kuvan ottamaan. Kiitos emännälle, jonka kotiin saimme tulla, kanssaneulojille ja ennekaikkea Tuulialle, jota ei suotta Guruksi kutsuta :)

PS. Anteeksi kuvan valju ilme. Harjoittelin kuvankäsittelyä Picasalla eli on näköjään siinäkin vielä oppimista.

Neuletyö

2010-04-02T12:25:00.003+03:00

tämäkin, uusimmassa Kotiliedessä olleen ohjeen mukaan tehty pesä eli kranssi

Hyvää pääsiäistä :)

Tadaa

2010-03-28T18:40:00.007+03:00

Olipas mukava lueskella teidän neulekirjasuosikkeja. Listasta tuli pitkä eli kaikenkaikkiaan mainittiin 64 eri kirjaa. Ne kun ois kaikki hyllyssä niin johan ois makoisat oltavat. Tämä ei ole mikään kilpailu, sillä onpa paha mennä panemaan kirjoja paremmuus järjestykseen kun ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja tarpeet, mutta nämä kolme saivat eniten mainintoja:
Nancy Bushin Knitting vintage socks sai 9 mainintaa

Cookie A:n Sock innovatoin ja Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia mainittiin 8 kertaa. Sukkakirjat ylipäätään olivat monen suosikkeja ja täytyypä myöntää että minäkin pidän niistä kovin. Ja sitten itse asiaan eli arvontaan. Sattuipa mukavasti kun tänään tulla tupsahti vieraita ja minähän oitis pestasin pienimmäisen Onnenpojaksi. Homma hoituikin oikein mallikkaasti. Tähän rumpujen pärinää, trrrrrrrrrtrrrrrrrrrtrrrrrrrr

ja pussista nousi nimilappu jossa lukee

Anna! Onneksi olkoon kovasti. Ilmoittaisitko osoitteesi minun sähköpostiin (annikainen.puikko ät gmail.com) niin laitan sinulle postia tulemaan.

Kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitos Onnenpojalle :)

Toin viikko sitten koivunoksia maljakkoon ja niihin on jo tullut lehtiä. Eli oiskohan se kesä jo kuuden viikon kuluttua.

Hyvää palmusunnuntaita kaikille.

Kuvaterveiset 70-luvulta

2010-03-27T13:05:00.005+02:00

On ihan pakko julkaista tämä Wiikon Wanha juuri tänään (olenkohan näyttänyt tämän jo aiemmin, en muista mutta haitanneeko tuo). Kuva on vuodelta 1972 tai -73 ja siinä serkkupoika täyttää vuosia, joko kaksi tai kolme. Hän on tuo pöydänpäässä riemuitseva nuorimies raidallisessa villapuvussaan (äidin neuloma) ja joka muuten täyttää tänään 40 eli Paljon Onnea hänelle!

Pöydän vasemmalla kulmalla näkyy olevan piirrettyjä kaitafilmejä, joita meillä aina katsottiin synttäreillä. Niiden joukossa on muutama aarre, mm. Mikki-Hiiren laivamatka vai mikä se nyt olikaan, no kuiteski se joka on ilmeisesti ensimmäisiä Disneyn piirrettyjä. Minä lienen ollut vanhimpana projektorin käyttäjä (tuo käsiposkella oleva henkilö).

Hämärä hommia

2010-03-21T21:28:00.005+02:00

eli mitä valon vähyys saa aikaan. Mennä kesänä ostin Pirtinkehräämöltä tarjouksessa ollutta ohutta kampalankaa, josta olen jo neulonut villatakin, huivin ja sormikkaat. Ja koska lanka on hyväksi havaittu ja sitä riittää ja riittää, päätin neuloa itselleni tunikan. Vähän tässä taitaa saada tylsän tyypin maineen kun kaikki on samaa ruskeeta mutta sama se.

Sopivien nappien löytäminen on minulle tuskastuttavan usein hankala homma, joten nytpä päätin alkaa koko homman nappikaupasta.

Eikä meinannut löytyä runsaasta tarjonnasta huolimatta ja sitten kun löytyi niin putkilon pohjalla oli vain muutama yksilö, äh. Vaan onneksi sieltä löytyi toinenkin vaihtoehto, tällaiset somat jotka sopivat mielestäni tosi hyvin tähän neuleeseen.

Virkatun nyörin päihin neuloin ja huovutin tuollaiset pienet villapallot. Yritin saada niitä kutistumaan pesussa mutta ei. Toimis paremmin jos ois vähän pienemmät. Se hankaluus niissä on, ettei saa nyöriä pois ja tunika toimii ilmankin kuten kuvasta näkyy:

Tarkkanäköisimmät huomaavat neulojan kaulassa itsetehdyt paperihelmet. Että on sitä täälläkin yritetty koruja tehdä.

Malli Shetland Shawl Turned Vest by Veronik Avery (Rav link) omilla muokkauksilla
Lanka Pirtin Kehräämön ohut kampalanka tex 110 x 2 (ilmeisesti) kaksinkertaisena
Menekki 350 g
Koko oisko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Muuta 3, mm virkkuukoukku reunojen huolitteluun ja 10 nappia

Sen edellisen villatakin neuloin siten, että langat tulivat kahdelta eri kerältä vaan nytpä aattelin, että jos neulon tunikaa reissussa on kätevämpää jos käytän vain yhtä kerää. Ja ei käynyt pienessä mielessäkään tarkistaa kerien värejä, oletin että samaa kauraa kaikki. Ja kun neuloo illan hämärissä jalkalampun alla ja vielä pitsineuletta niin eihän sitä sokkeempi mitään huomannut ennekuin loppukylvetyksen jälkeen pingotin neuleen mittoihinsa. Voi vietävä: ihan selkeä raita. Ja vaikka olen mestari purkamaan niin nyt jää kyllä tekemättä. Olkoot.

Laihana lohtuna raidan paikka, joka ikäänkuin sopii juuri tuohon. Juupajuu.

Muutoin olisin oikeinkin tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman muutoksen tekisin jos ryhtyisin hommaan uudelleen, esim. olkaimet saisivat olla kapeammat. Hmm, mullahan on tuolla varastossa paljon puuvillaa ja kesäkin on tulossa.

Pidän arvonnat joskus ensi viikolla eli vielä ehtii mukaan ja hei, saahan sitä suositella muitakin kuin neulekirjoja.

Kolme vuotta sitten

2010-03-14T16:35:00.004+02:00

näihin aikoihin aloitin blogitaipaleeni. Taitaa olla aika yleistä, että vuosien vieriessä into hieman laantuu ja sen olen huomannut itsessänikin. Neulon kyllä koko ajan, mutta kiirusta ei ole minnekkään ja joskus vaan kehtuuttaa blogata tavan tossujen tai sukkien tähden. Aion vastakin ottaa ihan lunkisti eli ei paineita tämän suhteen.

Tähän ikään mennessä voi jo puhua perinteistä eli kuten tavallista, nytkin järjestetään synttäriarpajaiset. Viime vuonna kyselin taidepläjäyksistä, joissa esiintyi neuleita. Nyt utelen hyviä neulekirjoja eli mitkä kolme neulekirjaa ovat sinun mielestä hankkimisen arvoisia ja miksi?

Minä pidän mm. näistä:

Solveig Hisdalin Kuviot silmukoiksi kirjassa on jotakin hyvin viehättävää. Pidän erityisesti tekstiili- ja esinekuvista, jotka ovat olleet suunnittelun lähtökohtina. En ole oikeastaan tehnyt kuin yhden mallin kirjasta mutta idealähteenä se on ollut useampaankin työhön.

Haapsalu sall kirja on mielestäni todella upea teos. Kuvat, mallit ja ohjeet on esitelty tyylikkäästi ja selkeästi. Kirjaa jaksaa selailla ja ihailla vaikka kuinka. Aloitin muuten viime torstaina huivin ja siihen tulee eräs lehekiri :)

Kolmas kirja olikin jo vähän vaikeampi valita, mutta olkoon se vaikka tämä Viktorian Lace Today. Siinäkin on jotenkin niin houkuttelevat kuvat, upeat puitteet ja selkeät ohjeet. Muutaman huivin olen neulonut kirjan ohjeilla. Voisi siis kuvitella, että olen kovastikin pitsihuivi-ihminen vaikken olekkaan :)

Arvonta suoritetaan noin viikon parin sisällä. Ja lopuksi kaunis kiitos teille kaikille, jotka olette läsnäolollanne tehneet blogitaipaleen keveäksi kulkea :)

Näihin aikoihin

2010-02-28T14:52:00.006+02:00

yks jos toinen viettää hiihtolomaa. Tähän malliin valmistauduttiin hiihtoretkelle vuonna 1959 tai -60 eli Wiikon Wanha, ollos hyvä:

Taustalla minun rakas neuletuoli, jolle taidankin istahtaa hetkohta neuloskelemaan.

Ei mitään uutta

2010-02-22T16:46:00.003+02:00

auringon alla. Meinaa jo mielikuvitus loppua näiden sukkakuvausten kanssa.

Kaverille perussukat Austermann Step langasta (60g), 2,5 mm puikoilla, 56 silmukalla ja ranskalaisella kantapäällä, joka on neulottu kaksinkertaisella langalla.

Seuraavaksi ehkä jotain muuta. Lähdenpä tästä mallitilkkua neuloskelemaan.

Kaksi kärpästä

2010-02-18T10:13:00.005+02:00

yhdellä postauksella. Päivikki haastoi avaamaan neljännen kansion ja näyttämään sieltä neljännen kuvan.

Ja koska kansiossa sattui olemaan vanhoja kuvia niin tästähän tulee tietty Wiikon Wanha.

Tämä on kai ensimmäinen kuva minusta mutta epäilemättä olen hieman vanhempi kuin wiikon wanha :) Meillä on ylipäätään hyvin vähän valokuvia lapsuusajoilta. Kameraa useammin isän tai äidin käsissä oli kaitafilmikamera. Pitäiskin siirtää ne sähköiseen muotoon jahka sais jostain kaitafilmiprojektorin ja tiedon ynnä taidon siitä kuinka siirtohomma toteutetaan.

Harmaat villasukat

2010-02-13T12:40:00.006+02:00

Täällä ei tapahdu mitään suurta ja ihmeellistä neulerintamalla ja ei niin väliäkään. Punaiset langat tuolla huhuilee, mutten ole vieläkään päättänyt mihin muotoon ne laittais. Ruskeat langat haluaisivat huiviksi johonkin Haapsalumalliin, mutta siellä ne vain pussissa odottavat puikoille pääsyä. Puuvillalangat odottavat jo kevättä ja tunikaksi pääsyä, mutta mitä tekee hän; neuloo vaan tylsiä villasukkia.

Malli oma Pinja hieman muokattuna (60 s)
Lanka Drops Fabel
Menekki 70 g
Koko 37
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Ohuet villasukat on sitten mukavia ja käytän niitä paljon mielummin kuin paksuja. Tosin nyt on senverran viluinen olo, että piti myös tossut vetaista jalkaan. Mummolookkia kerrakseen:

Vielä edelliseen juttuun palatakseni. Sain selville, että vuonna 1949 Tuomo Itkonen oli tehnyt jutun nukentekijä Aili Mattuksesta Kotiteollisuuslehteen (nykyään Taito). Täältä voit käydä lukemassa sen.

Buorre beaivi 2

2010-02-06T13:08:00.007+02:00

Päivän eli Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi Wiikon Wanhaksi valikoitui aidot lapinnuket.

Nämä ovat vilahdelleet muutaman kerran tuolla vanhan blogin puolella, mutta kyllä näitä kehtaa toistamiseenkin esitellä. Nuket on tehnyt isoisotätini Aili Mattus eli Nili-Aili vuonna 1957.

Nuket ovat puuta vyötärölle saakka, muut osat kangasta, joka on täytetty ilmeisesti sahanpurulla ja tukka vaikuttaa lampaannahalta. Nukeilla on pituutta noin 40 cm. Vaatetuksena sarkaiset Inarinpuvut, neulotut lapaset, pirtanauhavyöt ja paulat sekä poronnahkaiset nutukkaat.

Naisen toinen nutukas ja kenkäpaulat ovat hävinneet ajan saatossa. Pitäiskin tekaista uudet paulat mutta mistähän sitä sais poronnahkaa ja taidon tehdä nutukkaat?

Isä ja äiti saivat nämä häälahjaksi. Jotkut nuket ovat kuulemma olleet saajiensa näköisiä, mutta nämä ei niin kovin, vai mitä :)

Velipojallakin on oma pariskunta:

Myös Siidan sivuilta löytyi nukkepari ja leikkiasiaa. Sami radiosta löytyy muutakin mielenkiintoista.

Parit sukkaparit pariskunnalle

2010-01-30T16:19:00.004+02:00

Pariisiin. Ei vaineskaan, ihan naapurikylille menevät mutta hitsi kun ois rimmannu hyvin :)

Miesten sukissa ei ollut mitään erityistä mallia, senkusta tikuttelin varret 2 o, 2 n resoria 56:lla silmukalla. No, pari mutkaa piti laittaa piristämään vartta ettei nyt ihan tylsältä näyttäs. Malli, joka ei ole sama kuin sukan saaja moitti mutkia - pitää kuulemma miettiä kumpi on kumpaan jalkaan. Vaan sama kai tuo millä puolen nilkkaa ne mutkat on, paitsi ei kuvaustilanteessa. Kantapää on neulottu vahvistettuna ja ranskalaisittain.

Malli omasta päästä
Koko 42
Lanka seiskaveikka
Menekki 145 g
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Naisten sukat on neulottu 53:lla silmukalla Milja-mallin mukaan ja kantapää tässäkin ranskalaisittain.

Malli omat Milja-sukat
Koko 40
Lanka seiskaveikka
Menekki 130 g
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Mitäs näistä nyt sanois? Olivat mukavan joutuisia, rentoja tv-neuleita. Ehkä tekisin seuraavat Milja-sukat siten, että neuloisin nurjat keskietusilmukat oikeiksi ja kärkeen tekisin kiilakavennuksen. No, toivotaan, että ovat tällaisenaan saajilleen sopivat ja mieleiset.

Ja nyt seuraavat sukat puikoille.

Liivit liivit

2010-01-23T10:17:00.007+02:00

lauloivat meidän muksut pieninä kun katselivat Olipa kerran elämä-sarjaa. Siinähän laulettiin alussa ruotsiksi että livet livet...öh, tämä oli kömpelö aasinsilta. Siis tuli villaisen liivin tarve joten neuloin sellaisen itselleni. Pahoittelen kuvien hämärähköä tunnelmaa.

Hih, tässähän on jotain samaa kuin edellisen postauksen kuvassa. Hauska vahinko. Eipä tuolla takapihalla kyllä kauan pystynyt patsastelemaan kun oli niin kylymä.

Valokuvaaja Linssi kysäisi, että onko tämä nyt kirjastotätilookkia? Vois vaikka ollakin. Töitä silmällä pitäen tämän neuloinkin. Joskus tuntuu, että villatakki on liian kuuma, mutta ilman sitä tulee helposti vähän kylmä eli liivi voisi olla hyvä ratkaisu. Testataanpas ensi viikolla.

Malli omasta päästä
Lanka Sandnes Peer Gynt (100% villa)
Menekki 400 g
Puikot 4 mm pyöröpuikot
Muuta 10 nappia

Kuten tavallista, neuloin helmaosan pöyrönä eli liivistä tuli kokonaan saumaton. Oman kylän kaupasta sattui parahiksi löytymään just oikean väriset ja kokoiset napit. Jottei mallista olisi tullut ihan tylsä, tein tuonne taakse pystyraitoja, joiden välissä tein viisi kavennusta eli aloitin siis liivin helmasta. Kaarrokkeen kavennuksiin otin hieman vinkkiä mohairvillatakin mallista (nro 30), joka löytyi Modasta 5/2008. Kaarrokkeen lyhennettyjen kerrosten ansiosta istuvuudesta tuli oikein hyvä, tosin ne, siis lyhennykset näkyvät hieman, mutta haitanneeko tuo.

Simppelihän siitä tuli mutta niin oli tarkoituskin.

Kivoja pieniä asioita on tapahtunut. Kiitos Sarille muistamisesta. Oli niin kaunis kirjekuorikin että piti oikein varovasti aukaista. Sisältä löytyi ihana mustavalkoinen kortti, joka on nyt peilin kupeessa. Ai kun uskaltaisi ottaa elämän ja kaikki sen haasteet vastaan noin avosylin ja rohkeasti kuin kuvan nainen.

Ja Annalle kaunis kiitos tunnustuksesta. Olen tehnyt paljastuksia ennenkin mutta tehdäänpä vielä kerran.

Olen yhden neuleen ihminen, eli harvoin aloitan uutta ennenkuin entinen on valmis.
Edellisestä johtuen minulla ei juuri ole keskeneräisiä neuleita. No ehkä joskus joku.
Olen yksiväristen ystävä, tosin nyt tekee hirveästi mieli punaista raitavillatakkia.
Suurin osa neulomuksistani on omasta päästä. Minusta on mukava sävellellä itse, tosin ohjeiden kirjoittajana ole laiska.
Harkitsen ja suunnittelen pitkään minkä aloittaisin seuraavaksi. Joskus ajatus muhii hyvinkin pitkään, joskus taas lähtee liukkaasti.
Minulle neulominen on tapa rentoutua ja mietiskellä.
Haluan pitää neulomisen harrastuksena ja siksi en ole erityisen innostunut tilaustöistä.
Pidän luonnokuiduista ja enemmän ohuista kuin paksuista langoista.
Minulla ei ole suurta lankavarastoa.
Pidän melkein aina villasukkia paitsi kesäisin jolloin olen paljainjaloin.

Enkä malta olla lisäämättä tänne loppuun kuvaa erikoisesta nukestani, kun kerran nukeista on puhe:

Hänestä lisää joskus myöhemmin.

Heikinpäivänä

2010-01-19T08:30:00.000+02:00

karhu kylkensä kääntää ja kysyy:"Joko on yö puolessa , nälkä suolessa?"
Kesälahti

Henterikki on talven selkä, puolivälissä talvi. Suomussalmi

Ihme kyllä tälle päivälle ei löytynyt mitään varoituksia pyörötautisista lampaista eikä rupitaudeista eli neulokaamme ja kehrätkäämme kaikessa rauhassa.

Nimpparionnittelut kaikille Heikeille, erityisesti yhdelle sinne Vaasaan ja myös kaikille Hennoille!

Lähde: Vanhat merkkipäivät, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1948

Tumput

2010-01-13T10:17:00.005+02:00

Väitin tuolla aiemmin, etten tehnyt viime vuonna yksiäkään tumppuja, paitsi että teinpäs yhdet, jotka unohdin tyystin (kuvia ehkä jossain vaiheessa). No tämä neulevuosi tuli sitten korkattua hahtuvatumpuilla, jotka aloitettiin oikein neuleporukalla. Lankana tai siis hahtuvana Viron villaa, joka on näköjään ohuempaa kuin esim. Pirtinkehräämön hahatuva.

Tumpujen pituus ennen pesua oli n. 38 cm. Laiton ne muun pyykin sekaan 40 asteen pesuun ja tulos oli hyvä; muotoilun jälkeen juuri käteen sopivat tumput:

Tein kuten joku aikanaan ehdotti eli jaoin hahtuvakiekon kahtia niin, että sain kaksinkertaisen langan väriliukumat kulkemaan yhdessä. Jotta tumput eivät näyttäisi niin eriparisilta, neulahuovutin tuollaiset kiekurat kämmenselkään.

Malli Tellun tumput
Lanka Viron hahtuvaa
Menekki n. 60 g
Puikot 6 mm sukkapuikot

Olen tyytyväinen. Tuolla ois vielä yksi kiekko, saas nähdä mitä siitä keksis. Ois kiva kokeilla vaikka tossuja tai pipoa, hmm.

Sitten toinen asia. Aloitin vuoden alussa oppisopimuskoulutuksen ja minusta pitäis tulla isona kirjastotäti. Olen tosi onnellinen tästä tilanteesta ja intoa täynnä. Kirjastossahan joutuu paljon etsimään tietoa ja tässä yks päivä asiakas antoi minulle lankakerän ja pyysi selvittämään mistä sitä saisi. En löytänyt mistään mitään tietoja, jossain ruotsalaisessa huutonetissä joku möi kyseistä lanka ja joku suomalainen oli neulonut jotain tästä, mutta ei mitään muuta. Eli tiedonhakua tätä kautta: Onko joku jossain törmännyt kyseiseen lankaan? Ja mistähän sitä mahdollisesti saisi?

Lanka on kehrätty Ranskassa.

Jos sinulla on tietoa niin kertoisitko minulle.

WiikonWanha

2010-01-07T18:28:00.004+02:00

Vuoden ensimmäinen WiikonWanha vai oisko KuukaudenWanha osuvampi nimitys kun pakkaavat niin laiskasti ilmestymään, no joka tapauksessa:

Nuorisoa Pohjois-Savon kansanopistolla vuonna 1929.

Vuosikatsaus

2010-01-01T17:12:00.005+02:00

Jaa, kuinkahan sitä analysoisi menneen neulevuoden? Ei kovin ihmeellinen mutta pääasia, että neulominen on yhä mielekästä ja mukavaa.

Kuvakollaaseja tehdessä hokasin etten ole neulonut kuin yhdet sukat, tossuja kyllä senkin edestä. Ja vielä pitäs muutamat tekaista. Mulla on itselläni parit tossut ja ne ovat melkein koko ajan käytössä.

Vaatepuoli jäi määrällisesti vaatimattomaksi mutta ei haittaa. Tuosta pitsitunikasta tuli erityisen mieleinen. Varmasti teen jotain samantyylistä ensi kesäksikin. Ja tuo ruskea takki, voi että se on lämmin ja mukava samoin kuin oranssi takki ja niitä olen käyttänytkin paljon. Valkoisen takin annoin äidille.

Huiveista pitää erikseen mainita yllärihuivi. Osallistuin eka kertaa moiseen yhteisneulontaa ja sehän olikin hauskaa. Huivi on sittemmin vaihtanut väriä ja omistajaakin, terveisiä vaan tätsylle :) Miellityn huivi on ollut mieleinen ja ahkerassa käytössä. Haapsalu huivia oli kiva neuloa ja vielä kivempi oli kun sitä pääsi paikanpäälle kuvamaan ja kirjaostoksille. Nyt himottas aloittaa jotakin siitä kirjasta, eilen jo kovasti selailin. Baktushuivit ovat olleet eniten käytössä.

Ei ole näköjään yksiäkään lapasia tullut neulottua. Otin itselleni tavoitteeksi aikaansaada käteen hyvin istuvat hanskat ja mielestäni onnistuin aikas hyvin. Ja se näkyy olevan tosiasia, että ohuemmasta langasta saa istuvammat hanskat, mutta voi sitä tikuttamista ja pääteltävien lankojen määrää, huh. Lupailin ohjeen tynkää laittaa ja jospa tässä ehtis jokunen päivä sen laatia.

Ja onneksi tuli päänlämmittimiä tehtyä, sillä niitähän on vallankin viime aikoina tarvittu. Ei ole päätä paleltanut, ei, eikä liioin kiristänyt :)

Että semmosta. Saas nähdä mimmonen neulevuosi tästä nykyisestä tulee. Epäilen ettei kovin runsas sillä aikaa ei ole entiseen malliin. Ja nyt lähen saunaan.

Vuoden viimeiset

2009-12-30T20:00:00.007+02:00

Niin vain joulunpyhät vierähti pelaillessa ettei tänne koneelle ole ehtinyt ollenkaan. Hirmuinen määrä blogeja olisi vierailtavana ja senpä tässä lähiaikoina ilolla teenkin. Mutta nyt, ennen vuoden vaihdetta bloggaan omat vaatimattomat jouluneulonnaiset.

Ylläripylläri, tossuja tuli jaettua yhteensä kahdeksan paria. Tässä muutamat.

Ja toinen yhtä suuri ylläri: Baktus-huivi:

Kahdet sormikaat (ja yksi jalka):

Poika ja Pipo:

Tyttö ja Tupsupipo:

Vaikkei kuvista uskoisi, pipot on neulottu samalla langalla. Otin ja käsittelin kuvat eri päivinä eli siksi ovat erilaisia, tosin hienoinen lumisade on yhteistä :) Onpahan vaan haasteellista saada mustan neuleen pinta näkyville näillä valon määrillä, siksi tuo huima vaalennus. Daideellista, eikö vaan.

Ja ihan viimetingassa pyöräytin muutaman villasydämen. Ohje löytyi Ravelrystä. Kuvan sydämistä osa on huovutettu koneessa ja osa ei.

Niin se vain tämäkin vuosi vierähti. Kiitos teille rakkaat Ystävät vierailuista ja kommenteista. Ilman teitä tämä neulominen ei olisi ollenkaan niin antoisaa puuhaa kuin se nyt on.

Hyvää, Neulerikasta Uutta Vuotta!

Hyvä Tuomas joulun tuopi

2009-12-21T16:42:00.004+02:00

Neitokaiset ovat ryhtyneet lumileikkeihin laturetken päätteksi. Rakkaat Ystävät, toivotan teille iloista, lumivalkoista ja

Hyvää Joulua

Pipo päässä pakkasella

2009-12-14T13:37:00.007+02:00

Näytöstää siltä, että nuo vanhat kansanviisaudet pitävät yhä paikkansa, ainakin täällä ja ainakin tänä vuonna. Nimittäin Antina vetisti ja Annasta lähtien on kiristänyt. Ihana kun on pakkasta ja villavaatteet ovat tarpeen ja tulee tunne ettei noita villalippiksiäkään tullut turhaan tehtyä. Ja luonto on niin kaunis.

Virkkasin parille kaverillekin lippikset hiukka samaan malliin kuin omani, tosin käytin viitosen koukkua ja lipan tein kolminkertaisella langalla.

Näihin molempiin meni noin 200 g lankaa (seiskaveikkaa) eli enemmän kuin omaani. Olivat aika koppuroita, mutta pesu pehmensi niitä mukavasti.

Sitten kokeilin josko minulle kävisi piippalakin tyylinen päähine. Lainasin kaverin lakkia, josta hahmottelin kaavat. Takkiin käyttämästäni huovutettusta villapaidasta jäi hihat jäljelle ja niistäpä sai just ja just leikattua lakin osat.

Lipan tein kaksinkertaisesta neuloksesta, jotka ompelin koneella yhteen. Osat ompelin käsin ja koska piposta tuli vähän väljä, nakkasin sen kuudenkympin pyykkiin ja kyllähän se kutistui. Harmi vaan, että kutistuminen oli suurempaa pituus kuin leveyssuunnassa. Ois saanu käydä just toisinpäin.

Ja koska pipo oli vieläkin väljä, ompelin takasauman uudelleen. Neuloin i-cord nauhan, jonka ompelin huovuttamisen jälkeen reunaan, ajatuksena että senkin avulla saisin hieman kireyttä pipoon.

No, en tiedä olenko vieläkään ihan tyytyväinen. Pipoon vois ommella vuoren ja noihin korvaläppiin vois laittaa nauhat tai nappisydeemin kiinnitystä varten. Mutta minusta tulee tosi koomisen näköinen jos korvaläpät on leuan alla kiinni. Että joo, kehitellään jotain. Tai sitten ei.

Mutta eihän se sekään ole hyvä jos pipo kiristää :)

Iltapukuja

2009-12-06T13:21:00.005+02:00

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Wiikon Wanhana iltapukuja menneiltä vuosikymmeniltä.

Tämä Lumikki-tyylinen iltapuku on Merry Finn mallistoa 60-luvun puolivälistä.

Lähikuva hihasta, jossa kankaan kiiltävät langat tulevat kauniisti esiin.

Täyspitkän lurexlangasta neulotun iltapuvun äiti teki 70-luvun alussa. Se on hyvin, hyvin tyköistuva ja kapealinjainen. Otimme siitä äsken kuvia minun päällä mutta, öh, ne ei mene sensuurin läpi. Onneksi mekko tuli kuvattua joskus aiemmin sorjempi vartaloisen esikon päällä.

Toisella olkapäällä on kauniit virkatut napit.

Eli täällä ollaan valmiina jos tulee kutsu linnanjuhliin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Lauantai-illan ratoksi, osa 2

2009-12-05T10:23:00.003+02:00

Tämä rallatus kuuluu vähän samaan sarjaan kuin tuo edellinenkin, mutta mihinkäs sen oikein lokerois? Oisko lapsille ja sen mielisille :)

Vaikka biisin nimi on Helle, siinä on jotain hyvin ajankohtaista.

Jos tekee mieli yhtyä lauluun, sanat löytyy täältä ja muuta tietoa täältä.

Antti talven aloittaa

2009-11-30T17:49:00.005+02:00

Antinpäivän kunniaksi Wiikon Wanhana esiintyy Ratsu-Antti, tsaarin armeijassa palvellut savolaismies.

Antinpäivää on aikoinaan pidetty talven taitteena ja niinpä kansanperinteessä onkin paljon säähän liittyviä sananparsia ja uskomuksia:

Jos antti kiristää, niin anna vetistää, mutta jos antti vetistää, niin kyllä anna kiristää. Tuusula

Antti turkin antaa, urpo sen orrelle kantaa. Kesälahti

Ja löytyypä meille villanystävillekin ohje:

Antinpäivänä ei saa kehrätä. Jos kehrää, tulevat lampaat pyörätautiin. Iitti

Lähteet: Vanhat merkkipäivät, toim. Jouko Hautala, SKS 1948
Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna, Otava 1994

Lauantai-illan ratoksi

2009-11-28T17:42:00.004+02:00

Nypyköitä on näkynyt viime aikoina vähän siellä sun täällä ja mullakin on hautumassa yks nyppyjuttu. No, tulipa tuolla Solveigilla käydessä mieleen eräs toinenkin Nypykät, nimittäin bändi joka teki tämän hauskan biisin joskus 90-luvun alussa:

Meidän muksut ja äitinsä myös tykkäs tästä kovasti :)

Neulerintamalla hiljaista. Makasin eilen sohvalla ja katselin telkkua. Avokki ihmetteli moista ja kysyi olenko terve kun en neulo mitään. Jotenki kehtuuttaa. Jotain pientä sentään puikoilla.

Ruskie lippis, ruskie lippis

2009-11-22T12:59:00.011+02:00

Olen huomannut, että mulla on taipumus tehdä samaa juttua useampaan kertaan. Voisko tätä nimittää ihan tuotekehittelyksi, hahaa :) vai jääkö vaan sama levy soimaan (tylsä neule siis)? No oli miten oli, tällainen tuli toisesta lippiksestä:

Malli kovasti muokattu versio Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Top Wool kaksinkertaisena, lipassa kolminkertaisena
Menekki 130 g
Koukku 4 ja 3,5 mm virkkuukoukut

Minulle virkkaaminen on vähän vieraampi juttu kuin neulominen eli termistö ei ole kovin hyvin hallussa. Yritän kuitenkin parhaani mukaan kertoa kuinka lippis syntyi

Edellinen lippis oli virkattu normaalisti kiintein silmukoin, tässä taas kiinteät silmukat on virkattu silmukan takareunaan. Aloitin päälaelta kaksinkertaisella langalla ja tein lisäyksiä ensin joka toiseen, sitten joka kolmanteen silmukkaan jne. kunnes halkaisija oli n. 23 cm. Edellisessä lippiksessä se tais olla n. 27 cm. Tein 4 välikerrosta ja sitten kavensin joka 9 s, välikrs, kavennus joka 6, välikrs, kavennus joka 7, välikrs. Kun päänympärys oli sopiva aloitin lipan virkkuun.

Lipan virkkasin kolminkertaisella langalla ja 3,5 mm koukulla tavallisin kiintein silmukoin. Oli aika tiukkaa koukuttelua mutta tulipahan jämäkkä jälkeä. Lipassa oli aluksi 32 silmukkaa ja kavensin sitä joka kerroksen alussa yhdellä silmukalla, että reunasta tulisi kaareva. Toisella kerroksella lisäsin 5 silmukkaa tasavälein eli 5 s, lisäys, 5 s, lisäys jne. Kolmannella kerroksella lisäsin 6 silmukkaa tasavälein edellisten lisäysten puoliväliin. Virkkasin vielä 5 kerrosta ilman lisäyksiä ja lopuksi jatkoin virkkaamista koko reunan ympäri.

Kummastako tykkään enemmän, tuosta edellisestä vai tästä? No, tämä uusi on ainakin mukavamman tuntuinen, saa sitten nähdä nyhjääntyykö kuten eräs villatakki. Tuo silmukan takareunaan virkkaaminen tekee jotenkin elävämmän pinnan. Edellisen lippiksen tein suljetuin kerroksin ja siitä jäi semmonen saumantyylinen rantu ja siksipä tein tämän sillain tavallisesti eli kerrokset jatkuu spiraalimaisesti. Paljon parempi näin.

Niin että antaa vaan pakastaa. Täällä ainakin ollaan ihan valmiina. Viime yönä tais jo ollakin pakkasta kun ranta oli jäätynyt hauskasti. Ihan niinkuin luontoäidin sädekavennuksia.

KoeLippis

2009-11-20T12:58:00.007+02:00

Minulla on ongelma. Mulle ei käy oikein minkäänlaiset päänlämmittimet ja se johtunee ihan vaan päästä/kallon muodosta/naamataulusta ja hiusmallista ja eritoten otsatukasta. Huivia käytin aikanaan paljonkin, mutta sitten eräs kohtelias pieni koulupoika esitti kysymyksen: Miksi sinä käytätä huivia? Se on ihan kaunis mutta tekee sinusta mummon näköisen. Hmm, taidatkos sen suoremmin sanoa :)

Baskerimalliset päähineet on aika hyviksi havaittu. Musta ja punainen ovat palvelleet useamman vuodet moitteettomasti vaan ihminenpä kaipaa vaihtelua. Tässä kerran vanhoja lehtiä selatessa eteeni tuli tavan lippis ja ajattelinpa kokeilla sitä.

En viitsinyt edes vartavasten ostaa lankoja vaan kaivelin varastoista jotain ja ruskea seiskaveikka kävi värinsä puolesta aiemmin neulomaani huiviin ja sitä sattui olemaan vielä sopiva määräkin. Ja tämmöinen tuli:

Malli Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Seiskaveikka kaksinkertaisena
Menekki 150 g
Koukku 4 mm virkkuukoukku

Olin ihan positiivisesti yllättynyt eli vois virkata toisenkin ja kunnon langalla. Senverran muuttaisin, että virkkaisin lipan kolmin tai nelinkertaisella langalla ettei se lörpöttäis. No ei se sitä nytkään tee mutta jos käytössä pehmenee niin sekin on mahdollista.

Kun tuota ihanaista Maisa Tikkasen lankaa jäi villatakista niin neuloin siitä Baktus-huivin.

Malli Lacy Baktus by Terhi Montonen
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villa
Menekki !00 g
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa jäi vielä vähän mutta ei taida riittää lippikseen tai baskeriin, harmi.

Vanhasta uutta

2009-11-14T15:25:00.006+02:00

Vielä kerran kiitos keltamekko kommenteista ja juu, en värjää en. Siinä ois sekin riski ettei tulis tasaista jälkeä ja sitten kyllä harmittais.

Minulla on neulekone, jolla neuloin kovastikin aikanaan. Myin sen kaverille, kun ei ole tullut käytettyä sitä aikoihin eikä fysiikka enää kestä sitä kelkan vetelyä. No silloin joskus neuloin mm. Maisa Tikkasen kuituvärjätystä villalangasta itselleni pitkän villatakin ja neulehameen sekä pelkkää neulosta, jonka huovutin koneessa. Lyhensin villatakin jokunen vuosi sitten, mutta eipä tuota tullut siltikään paljon käytettyä. Kuvassa takki ja vanha kukkamekko, jota käytin tuskin koskaan.

Sitten minulla oli villapusero, jonka olin tehnyt huovutetusta neuloksesta. Se oli turhan lämmin, hihat liian kapeat ja kaulus vääränlainen. Kuvasin senkin mutta minne lie kuva hävinnyt. No ikuistin sitten kasan tilkkuja. Tuosta sinivihertävästä tein neulekantilla reunustetun villapeiton poikavauvalle pari viikkoa sitten, mutta sepä jäi kokonaan kuvaamatta.

Ja eikun muokkaamaan hyllyntäytteestä käyttövaatetta siis villatakki ja paitapusero. Purin villatakin, kastelin, kuivatin ja kerin langat, leikkasin huovutetusta neuloksesta saumat auki ja mekon runsaasta helmaosasta leikkasin paitiksen osat.

Minulla oli visio takista; yksinkertainen, hiukan helmava, yläosa huovutettua neulosta. Aloitin helmaosasta, jonka neuloin poikittain. Kellomaisuus syntyi ainaoikein osuuden neljällä lyhennetyllä kerroksella. Olipahan aika pitkäveteistä neulottavaa ja koska lanka oli hiukkasen huopunut, se ei luistanut kovin vikkelästi. Hihoja neuloin kolme kipaletta. Ensimmäinen, levenevä versio oli liian lyhyt eikä oikein toiminut muutenkaan ja sai purkutuomion. Huovutettua neulosta pyörittelin aikani ennenkuin uskalsin leikata. Käytin paitiksen kaavoja ja ompelin myös muotolaskokset, sillä halusin tyköistuvan yläosan. Niistä huolimatta varsinkin takakappale muka lörpötti vähän. No se ongelma poistui, kun lopuksi lisäsin tuon ainaoikein vyön tuohon ylä- ja alaosan yhtymäkohtaan.

Etukappaleen reunan huolittelin virkkaamalla ja ihme kyllä löysin oman kylän kaupasta just passelit napit. Kaulustakin pähkäilin aikani, kunnes päätin neuloa tuollaisen yksinkertaisen pystykauluksen, jonka sisäpuoli on sileää neuletta.

Malli Oma
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villalanka vuosien takaa
Menekki n. 330 g
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Koukku 2,5 mm virkkuukoukku
Muuta pala huovutettua neulosta ja 10 nappia

Ja paitiksesta tuli ihan käyttökelpoinen. Sen tekemisessä käytin samaa kaavaa kuin aiemminkin.

Ja viimeisessä kuvassa tönkköposeeraa erittäin tyytyväinen villatakin omistaja. On lämmin ja mukava ja varmasti tulee käytettyä :)

Avokki sanoi, että tästä tulee mieleen roomalainen sotilas, ei siis minusta vaan villatakista :)?

Villainen vintagemekko

2009-11-10T16:03:00.006+02:00

Kävin tänään äidin luona lanka-asioissa ja siinä varastoja penkoessa löytyi tällainen aarre eli villamekko 1970-luvun alusta, siis Wiikon Wanha, ollos hyvä:

Äiti on neulonut tämän koneella parikymppiselle pikkusiskolleen ja hän palautti sen äskettäin takaisin (oli kuulemma käynyt pieneksi). Terveisiä Tätsylle :)

Olkapäillä ja hihoissa on kauniit virkkaukset ja voi tuota väriä, niiiin 70-lukua kuin olla voi :)

Aika viehko mekko ja todella hyvin säilynyt, on selvästikin neulottu laatulangasta eli tod.näk. Marimbasta. Tätä vois aivan hyvin käyttää vaikka tunikana mutta öh, ei ole kyllä ihan minun väri.

Tottuiskohan tähän vai uskaltaisko värjätä?