maanantai 24. lokakuuta 2016

Toinen huivi Matkantekijän malliin

Neuloin muutama kuukausi sitten meleeratulla langalla Matkantekijä-huivin ja jo silloin arvelin, että totta se raidallinenkin versio pitää tehdä. No, minäpä sitten aloitin raitaversion. Neuloin ensimmäisellä värillä, otin toisen värin mukaan ja sitten vielä kolmannen. Kovin pitkälle en päässyt, ennenkuin kyllästyin kertakaikkisesti raitalankakerien siirtelyyn. Etteikö muka ole helpompaa tapaa saada raidat aikaan? Aloitin siis koko homman alusta.


Huivin neulominen aloitetaan siis takaa kärjestä (suomenkielinenkin ohje on nyt saatavilla Ravelryssä). Ensin neuloin Pirtin kehräämön karstalangalla (140 tex x 2) kolmosen puikoilla huivin harmaan osuuden. Sen jälkeen aloitin ruskean raidan ja neuloin kunnes puikolla oli 13 silmukkaa eli 6 silmukkaa kummallekin reunalle. Kavensin keskimmäisen silmukan ja neuloin kerroksen loppuun, toisen reunan kuusi silmukkaa pujottelin hakaneulalle odottamaan vuoroaan. Poimin huivin toisesta pitkästä reunasta silmukat, joihin reunaraita oli helppo kaventamalla yhdistää. Nyt siis neuloin ruskeaa raittaa siten, että neuloin raidan viimeisen ja huivin reunasta poimitun silmukan takakautta yhteen, käänsin työn ja neuloin toisen kerroksen normaalisti. Näitä kahta kerrosta toistelin kunnes huivin reunasta poimittuja silmukoita oli jäljellä vain yksi. Jotta sain raidan reunan samansuuntaiseksi kuin huivin, neuloin lyhennettyjä kerroksia, ruskeassa raidassa kolme kertaa ja punaisessa noin kuusi kertaa. Kun lyhennykset oli tehty, neuloin raidan silmukat ja yhdistin eli siis kavensin takareunoistaan neuloen reunan ja huivin viimeiset silmukat. Käänsin työn ja päättelin raidan silmukat joustavasti.


Toisen puolen tein samanlailla. Yllä olevassa kuvassa olen aloittamassa punaisen raidan toista puolta. Raidan leveys on 13 silmukkaa per reuna. Mietin jotta huomaakohan, että reunojen kavennukset eivät tuleet samalle puolen huivia. Ehkä huomaa, mutta ei se haittaa.

Ensimmäinen huiviversio on sen verran suuri, että sen saa kiedottua reilusti ympärilleen. Tarkoituksella tein tästä hiukan pienemmän, leveys yläreunasta mitattuna on noin 125 ja korkeus kärjestä mitattuna noin 53 cm.


Vaan eipä tätä saakaan kiedottua ympärilleen, ei sitten millään. Kun on ohuempi lanka ja tiiviimpi neulos, niin eihän se veny yhtä reilusti kuin paksummalla langalla neulottu versio. Kietaisuhuivin tarttis kai olla hieman eri muotoinen, jotta se istuisi paremmin, mutta eiköhän tämä nyt riitä joksikin aikaa tätä lajia ja tokihan tämän yksilön saa kietaistua vaikka kaulan ympäri :)


Olen yllättynyt miten mallikkaasti tuo raidoitus onnistui, tosin sai aika tarkasti sihdata, että kärjen keskisauma osui just samalle kohtaa kummassakin raidassa. Noista huivin väreistä tykkään kyllä ihan älyttömästi.

Sukkiakin on tullut tehtyä. Tuo harmaa lanka on uusi tuttavuus nimeltään Hjerte sock 4. Tarttee kai neuloa siitä itselleenkin yhdet sukat, jotta näkee kulutuksenkeston.


Nyt villahousujen pariin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Perinteistä

Kansalaisopiston kansallispukupiiri alkoi kuukausi sitten. Viime keväänä sain tehtyä tykkimyssyn kopan valmiiksi ja nyt on meininki kirjoa silkki ja tehdä pitsi. Ensimmäisellä kerralla en päässyt vielä tykkimyssyn kimppuun joten teinpähän sitten hameen. Opettajalla oli myytävänä viisi metriä perinnekangasta ja ei tarvinnut hirveäti yllyttää muutamaa meistä kun oli jo kaupat tehty.


Mielestäni villahameesta tuli hillityn kaunis ja voi kuinka kivasti punainen villatakki käy sen kanssa. Alushamekangas on ostettuna eli ompelen siitä alushameen, joka käy kansallispuvun ja tämänkin hameen alle.

Neuloin muutama vuosi sitten itselleni lapitakin, josta olin haaveillut monta vuotta. Takista tuli aikalailla sellainen kuin olin kuvitellut, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut paljon käytettyä. Olisikohan pitänyt hurvitella suunnitteluvaiheessa reippaammin, niin ettei lopputulos olisi näin selvästi yhdistettävissä esikuvaansa eli Inarin saamenpukuun?


Lapinpuvuista tekee viehättävän juuri nuo takakappaleen vyötärölle ulottuvat pystyraidat. Ajattelin silloin suunnitellessa, että venytetäänpä niitä helmaan asti ja nyt sitten olen miettinyt, jotta oliko sittenkään hyvä ratkaisu. Olisiko raidat toimineet paremmin, jos takki olisi ollut reilusti pidempi ja raidat olisivat siten levenneet enemmän? Vaikka olenkin hyvä purkamaan, siihen en ryhdy nyt, sillä takin rakenne on sellainen, että joutuisin purkamaan hihoista lähtien jos haluaisin tehdä takakappaleen uudestaan.


Pituuttakin olen vähän vikonut, joten korjasin asian neulomalla vihreän raidan helmaan. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatkossa käytettyä enemmän.

Saamenpuvut ja niiden käyttö herättävät tunteita. Niitä ihaillaan, kuten itsekin teen, mutta sitten on niitä "teko"pukuja, jotka hämmentävät. Eipä muuten taida kansallispuvuista olla samanlaisia "teko"versioita liikkeellä kuin saamenpuvuista. Tuunaamunperinne tyyliset jutut saattavat närästää joitakin, mutta minusta on hienoa, että perinteisiä upeita tekstiilejä käytetään eikä vain säilötä komerossa. Myös saamenpuku voi olla hyvin persoonallinen kuten täältä käy ilmi. Itsekin olen haaveillut saamenpuvusta, vaikkapa sellaisesta yksinkertaisesta kesäpuvusta. Vaikka minulla on äidin kautta saamelaiset sukujuuret, saattaisi puvun käyttäminen siltikin kainostuttaa. Hämmentävää.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Pieniä myssyjä

Syyskuun alussa neuloin lapsenlapselle villamyssyn KlompeLompen lentäjänlakin ohjeilla. On muuten mainio lastenneulekirja. Eihän minulla tietenkään ollut ohjeen mukaista lankaa, vaan sekös nyt neulomasta estäis, ehei veikkonen. Sopivan harmaata  Karisma-lankaa löytyi varastosta ja eikun neulomaan. Oli taas arvoistus tulisiko sopiva, mutta aikalailla osui nappiin, paitsi että syvyyttä pipolla oli niin, että meinas silmätkin peittyä kuten alla olevasta kuvasta huomaa.


No, ajattelin että trikoovuoren lisäämällä saan muotoiltua hieman pipoa ja niin sainkin, paitsi että nyt siitä taisi tulla turhankin nafti eli vaihtoon menee. Vielä on Heikki-enon t-paitaa sen verran jäljellä, että siitä saa uuden, isomman vuoren :)


Pikkumies yrittää kastelemalla pelastaa mummon nuutuneita kukkia :)

 Olemme vaihtaneet aamukahvit aamuteehen. Oikein kunnon haudutettua teetä juodaan aina viikonloppuisin ja jotta tee pysyisi pitkään lämpimänä, tuli tarve pannumyssylle.


Neuloin joskus 2000-luvun alussa itselleni kirjoneuleen, joka joutui vahingossa pesukoneeseen ja huopui. Olen säilyttänyt sitä kaikki nämä vuodet ja silloin tällöin miettinyt mitä siitä tekisin, tyynyn, laukun vai tuolinpäällisen. Onneksi en mitään noista, sillä puserostahan sukeutui maanmainio pannumyssy. Vuorasin myssyn vielä vanulla ja topakalla puuvillakankaalla niin johan pysyy tee pitkään lämpimänä. Lämmöneristys on itseasiassa niin hyvä, että tartti tehdä myös patalappu, jotta voi tarttua kannun kahvaan.


En ole aikoihin ollut pahoillani villapaidan huopumisesta, enkä vallankaan nyt kun se sai vihdoinkin uuden elämän. Nyt pitäisi vielä saada vahingontekijä uskomaan, että näin todellakin on ja ettei tämä ole mikään kettuilumyssy vaan sympaattinen pannumyssy :)