sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

What to do, what to do?

Olen viime aikoina neuloskellut itselleni harmaata villatakkia. Nyt se ois viimeistelyä vaille valmis, mutta helman pituus mietityttää vielä kovin. Kun ei meidän peilistä näe perspuolta kunnolla, niin pyysin  valokuvaaja Linssiä ottamaan kuvia takaapäin. Ja ei voi olla totta, huomasin vasta nyt, että neuleessa näkyy taas raita ja ihan samasta syystä kuin aiemmin. Ei opi ihminen, ei! Nyt tekis kyllä mieli pärskäytellä ärräpäitä, mrrr.


Tilanteen kai voisi pelastaa siten, että jatkaisi helman pituutta vielä vaaleammalla harmaalla, mutta hittosoikoon, eihän mulla semmoista ole. Mutta jos helman jatko tulisikin tummemmalla sävyllä, niin oisko se vielä pahemman näköinen?



Lankoja on jäljellä kaks ja puoli kerää ja minusta ne kaikki näyttävät ihan samanvärisiltä, niinkuin kaikki ovat näyttäneet tähänkin asti. 

Siis olisikohan vaan parempi jättää helma tuon pituiseksi? Vai pitäiskö purkaa tuo vaaleampi osuus kokonaan pois ja neuloa uudelleen jollakin noista jäljellä olevista keristä? What to do, what to do? Minunhan se pitää päättää, mutta mitäpä mieltä sinä olisit? Purkaisitko, neuloisitko, jatkaisitko?

Tekis jo niiiin mieli tarttua keväisimpiin neuleisiin.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ajan merkit vuosien takaa

Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi Wiikon Wanhana Kuluttajain-lehdessä ollut juttu vuoden 1939 marraskuulta.


Silloin oli tosi tarve lämpimille sukille ja muillekin neuleille (klikkaa kuva suuremmaksi).


Toivottavasti tuollaista hätätarvetta ei tule enää koskaan.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Vaihteeksi taas sukkia

Nämä sukat meinasivat jäädä kokonaan postaamatta, ovat nääs valmistuneet joskus helmikuussa kai. No, siinä mielessä ei olisi ollut suuri vahinko ettei näissä ole oikeastaan mitään uutta ja ihmeellistä. Mutta siksi haluan kirjata nämäkin ylös kun ovat nyt niinkuin testisukkia.

Malli  Joanna, tosin vaaleissa sukissa kavennus ja langankierto on korvattu nurjilla silmukoilla
Lanka vaaleissa Novitan Tico Tico, harmaissa Schoeller+Stahl:in Fortissima Alpaka
Menekki vaaleissa 50 g, harmaissa 60 g
Koko 37 ja 38
Puikot 2 mm 

Harmaat lähtivät serkkutytön jalkoja lämmittämään. Saas nähdä nyppyntyvätkö kovin, sillä muistaakseni joku taisi vinkannut langan tästä ominaisuudesta tuolla sukkalankavertailupostauksessa (hm, onkohan tuo yhdyssana, jos on niin onpa hirveä sellainen :). No, sen näkee ken kuluttaa sukkia. Pitääkin siis tehdä langasta asiaa ja visiteerata serkun luona :). Onneksi kevät ei ole äitynyt vielä kovin lämpimäksi jotta voi testailla näitä vaaleita sukkia. Nytkin ovat jalassa ja hyvältä tuntuu.


Mutta  toisaalta, kyllä tässä jo aurinkoa ja lämpöä kaipaa eli ihan vapaaehtoisesti voisin jatkaa testailua vaikka sitten syksyllä. Niin että tulkoon vaan kevät ja lämpö.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Mitä on tullut touhuttua

Sain jokunen aika sitten MiEiViltä tunnustuksen josta lämmin kiitos hänelle. Olen tässä vuosien varrella kertonut haasteiden tiimoilta jo vaikka vallanmitä itsestäni, mutta katsotaanpa vieläkö keksisin seitsemän asiaa. Ajattelin pitäytyä tällä kertaa harrastuksissa, tosin olen voinut haastella niistäkin jo aiemmin.

1. Valokuvaus
Sain ylioppilaslahjaksi järkkärin ja siitä lähtien olen kuvannut. Jossain vaiheessa sain myös koneen, jolla pysytyin kehittämään valokuvia. Se oli ihan hauskaa puuhaa, vaikka kone olikin vanhaa venäläistä tekoa eikä ihan moderneimmasta päästä. Tästä mustavalkokuvasta pidän oikein erityisesti, vaikka se saakin minut hieman haikeaksi.


2. Tanssiminen
Olen tykännyt tanssimisesta pienen ikäni. En muista ihan tarkkaan, mutta eiköhän sitä tullut tanssittua jo Helkatytöissä silloin aikanaan 60-luvulla. No, ainakin runoja lausuttiin :) Rockia ja jytää sheikattiin 70-luvulla, discoa 80-luvulla ja vaikka mitä sen jälkeen. Olen tanssinut rivitanssia, itämaista ja bollywoodia kursseilla. Humpat, polkat, valssit ja jenkatkin sujuu muuten vaan. Kuva on reilu vuosi sitten olleilta synttäreiltäni ja siinä me tanssitaan kansantanssia, intialaista elokuvakansantanssia nimittäin.


Tuo pistää vieläkin hymyilyttämään :)

3. Pelaaminen
Ai että minusta on kiva pelata lautapelejä ja olen ilmeisesti tartuttanut lapsiinkin tämän ominaisuuden. Nytkin pääsiäisenä pelattiin melkein aamusta iltaan 7 wondersia, skippoa, yatsia ja trivial pursuittia. Yksi varma keväänmerkki on se kun päästään takakuistille pelaamaan Alfabetiä. Meillä on kyseisestä pelistä myös matkaversio, jota pelaan kuvassa äitini kanssa.


4. Melominen
Vesillä olemisesta olen tykännyt pienestä pitäen. Aikanaan olin joka kesä Inarilla serkusten luona ja suvun kesäpaikkaan mentiin aina putputmoottorilla. Olen soudellut myös kainuun mökkivesillä, Kiiminkijoella ja näillä savonvesillä. Avokki osti kanootin vuonna 2005 ja sen jälkeen ollaan koluttu vaikka missä paitsi ei merellä. Meillä ei ole mitään hirmu tavoitteita melontamatkoissa vaan vesille lähdetään kun on hyvät ilmat ja melotaan just sen verran kuin hyvältä tuntuu. Vielä ei tauti ole rajoittanut harrastusta, mutta voihan se olla että sekin aika tulee. Mutta mitäpä noita tulevia murehtimaan. Kuvassa ollaan Koloveden kansallispuistossa.


5. Luonnossa liikkuminen
Oikeastaan tämä sisältyy jo tuohon edelliseen, mutta saakoot nyt oman mainintansa. Lauletaanko jossain laulussa että metsä on mun kirkkoni tai jotain sellaista? No, minulla on joskus sellainen olo metsässä. Kuvan metsä on Linnasaaressa.


6. Kuvanveisto
Tänä vuonna olin kansalaisopiston kuvanveistokurssilla. Olin veistellytv jo aiemmin Kuopion koulussa joten en ollut ensikertaa sormet savessa, mutta voi kun se olikin taas mukavaa. Toivottavasti jatkuu ensivuonna.


7. Lukeminen
Luen kirjaa joka ilta nukkumaan mennessä ellen ole aivan poikki. Luen minä muulloinkin varsinkin jos kirja on oikein koukuttava, mutta sitä kadehdittavaa taitoa en osaa että lukisi ja neuloisi yhtä aikaa, harmi. No mitä minä sitten luen? Kaikenlaista voisi sanoa. Viime aikoina luetuista olen pitänyt erityisesti Katja Ketun Kätilöstä, Hannu Mäkelän Eetusta, Eduard Uspenskin Fedja-sedästä ja minulle uutena tuttavuutena Camilla Läckbergin kirjoista. Pitäiskin laittaa tuonne sivupalkkiin kohta Yöpöydällä oleva kirja. Viime vuonna meidän piti lukea opiskelujen yhteydessä joku maailmankirjallisuuden klassikko ja meidän ryhmä luki Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. Minä luin sen Volter Kilven suomentamana ja voi pojat, että oli erikoinen lukukokemus :) Kokeilkaapa vasiten.


Tylsänä tyyppinä en taaskaan jatka haastetta, mutta ken haluaa saa napata tämän mukaansa. Hyvää sunnuntaita kaikelle.


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tikkuripaita eli luotolainen

Oli meininki neuloa tämä pojan toivoma paita jo viime vuoden puolella mutta enpä kerinny. No, tammikuussa sain sen vihdoinkin puikoille ja valmiiksi vajaa kuukausi sitten. En viitsinyt postata ennekuin saisin kuvattua paidan omistajansa päällä ja nyt pääsiäispyhinä sain senkin tehtyä.


Ai että tätä oli kiva tikutella kylminä talvi-iltoina telkkaria katellessa ja jos ei sieltä tullut mitään katsomisen arvoista (aika usein) niin katsottiin koko Myrskyluodon Maija-sarja dvd:ltä. Se sopikin hirveän hyvin tähän neuleeseen, pääsi oikein tunnelmaan :)

Tein kauan kauan sitten pojan isälle tällaisen samanlaisen puseron ja tiesin jo sen perusteella, että Sydämenlämmittäjä ja tikkupaita -kirjan ohjeilla siitä tulee väljähkö. Niinpä vähensin helmaosan silmukkamäärää 20:llä ja sain hoikalle pojalle paremmin istuvan paidan. Tykkään kovasti paidan selkeästä, konstailemattomasta mallista, jota piristää kivasti esim. tuo selässä oleva levennys, hihojen kavennukset ja


olkapäillä ja kauluksessa oleva napitus. Napit on pikkusenvähän eripariset, mutta ei haittaa. Nuo on aitoja vanhoja yksilöitä äidin varastosta, mistähän lie pyhähousuista säästetyt.


Malli Tikkuripaita Hailuodosta, perinnemalli kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita (Almay, Luutonen, Mitronen 1993)
Lanka Pirtin kehräämön karstalanka tex 140 x 2 (ilmeisesti)
Menekki n. 510 g
Koko 48
Puikot 3 mm, 2,5 mm resorit 


Mikä tärkeintä, paita oli saajalleen mieleinen ja kyllä täytyy myöntää, että olihan siinä aika komia pari, molemmat omatekemiä :)

torstai 5. huhtikuuta 2012